Junassa

Hyvästelimme Jennan (Pete oli jälleen töissä) ja raahasimme kaikki tavaramme paikallisjunaan ja siitä Indian Pacific -junan rautatieasemalle. Olimme valmistelleet tarpeeksi ruokaa koko junamatkan ajaksi, joka Perthistä Adelaideen kesti kaksi yötä ja kaksi päivää. Pullottavan ruokakassin ja pikkureppujemme kanssa menimme etsimään istumapaikkamme jätettyämme rinkkamme tavaravaunuun. Tästä se matka taas jatkui ja sanoimme heipat Western Australian osavaltiolle.

Matka sujui hyvin samalla tavalla kuin junamatka Perthiin noin kuukausi aikaisemmin. Eli ikkunasta näkyi erämaata, Nullarbor Plain -tasankoa ja ne pari kylää (eli Cook ja Kalgoorlie), joissa pysähdyimme ja kävimme vähän venyttelemässä jäykistyneitä raajojamme. Kirjoittelimme vähän blogitekstejä ja luimme kirjoja ajanvietoksi. Yllättävän nopeasti meni matka, vaikka saimme nukuttua molempina öinä todella huonosti ja aivan liian vähän.

Saavuimme Adelaideen aikaisin aamulla ja lähdimme etsimään hostellia itsellemme. Olimme ottaneet vähän selvää, mikä olisi lähellä juna-asemaa, koska jatkaisimme heti seuraavana aamuna junalla Melbourneen. Olimme siis vain pikavisiitillä Adelaidessa. Löysimme yhden todella mukavan näköisen ja tunnelmallisen hostellin vanhassa rakennuksessa korkeine kattoineen ja tauluineen. Harmi, ettemme sielläkään saaneet kovin hyvin nukuttua kaikkien tullessa illalla huoneeseen eri aikaan säätämään kamojaan. Lisäksi kerros-sängyt narisivat äänekkäästi ihmisten säätäessä.

Kävimme ruokakaupassa hankkimassa vähän ruokaa eväisiin seuraavan päivän junamatkalle. Löysimme kivan hedelmäkaupan, josta sai ostaa myös muita herkkuja. Kun seisoimme ihmettelemässä erikoisen näköistä hedelmää, innokas myyjätäti tuli meille selittämään siitä ja antoi maistiaisia. Ostimme vähän näitä pieniä ruskealla kuorella varustettuja pyöreitä palleroita, joita kutsuttiin longaneiksi : ihan hyviä naposteluhedelmiä. :)

Aamulla jouduimme heräämään aikaisin ja kävelemään juna-asemalle. Siellä meitä odotti juna Melbourneen. Matka ei onneksi kestänyt kauempaa kuin 12 tuntia. Perille tultuamme oli jo ilta ja menimme suoraan hostelliin. Pakkasimme tavaramme uudestaan niin, että jätimme vain ihan tarpeellisimmat tavarat rinkkaan ja loput jätimme hostelliin viikoksi säilöön. Olimme nimittäin menossa lentäen Tasmaniaan viikoksi (Australian Ahvenanmaa) ja emme saaneet ottaa niin painavia laukkuja mukaan. Yritimme mennä taas aikaisin nukkumaan, koska jouduimme heräämään noin viiden maissa aamulla bussiin lentoasemalle. Taaskaan emme saaneet hyvin nukuttua, vaikka olimme aivan poikki viimeisten kolmen huonon nukutun yön jälkeen. Huoneessamme oli 14 muuta ihmistä ja hälyä oli aika paljon eli oli vaikeata saada unta, kun tiesi, että oli pakko herätä niin aikaisin ja keretä lentokoneeseen.

Aamulla otimme hiljaa tavaramme ja hiivimme ulos huoneesta. Toiset olivat vasta tulossa baarista, kun söimme vähän aamupalaa ja kävelimme bussiasemalle. Vähän tuskaista se oli jaksaa kantaa rinkkoja ja katsella, mihin pitää mennä niin väsyneenä. Lento meni kuitenkin nopeasti, kun me molemmat sammuimme ja nukuimme melkein koko lentomatkan.

Adelaiden 7-kaistainen tie

Junamatkalla läpi Australian mantereen

Täytyyhän päälle seitsemän kuukauden reissulla käydä myös länsirannikolla. Meidän kuuden kuukauden rajattoman matkustelun junalippu antoi tähän hyvän mahdollisuuden: jo alkumatkasta tuttu Indian Pacific juna matkaa mantereen läpi aivan ”hujauksessa”. Faktaa junasta:

 Matka:             4352 km

Keskinopeus:     85 km/h

 Aika:                65 tuntia 

(4 päivää, 3 yötä)

Matkaan olimme valmistautuneet kassillisella eväitä ja hyvällä asenteella, sillä tosiaankin meidän piti nukkua kolme yötä junan penkeillä. Loppujen lopuksi matka menikin yllättävän nopeasti ja mukavasti ja matkan varrella oli muutamia pysähdyksiä.

Broken Hillin kaupungissa oli ensimmäinen pysähdys, joka olikin meille jo tuttua kauraa. Sieltä matka jatkui Adelaideen, jossa oli pidempi pysähdys eli aikaa käydä pikaisesti täydentämässä ruokavaroja. Matkaa tässä vaiheessa oli tehty jo n. 1400 km ja 24 tunnin verran.

Aurinko laskee horisontin taakse

Juna liikkuu vilkkaasti

Yksi pieni pysähdys oli ollut yöllä paikassa nimeltä Port Augusta, josta ei hirveästi muista mitään, koska puoliunessa tehdyt havainnot eivät aina ole niitä luotettavimpia. Muistaaksemme ihmettelimme horisontissa näkyvää valopalloa ja sen ympärille olevaa valomerta, jonka päättelimme loppujen lopuksi olevan lentokenttä. Yön jälkeen napsimme kuvia Nullarbor Plainista, paikasta, jossa ei yksinkertaisesti ole mitään. Kun vertaa aamulla otettua kuvaa kuuden tunnin jälkeen otettuun kuvaan, eroavaisuutta kasvillisuudessa tai yleensä näkymässä on erittäin vaikea havaita.

Nullarbor junan ikkunasta klo 8:23 aamulla

Nullarbor junan ikkunasta klo 14:14 päivällä

Nullarbor Plainin jossain vaiheessa pidempi turisteille tarkoitettu pysähdys oli sitten paikassa nimeltä Cook, joka kuulutuksen mukaan oli ennen ”kolmensadan asukkaan kukoistava yhteisö”. Nyt siellä asui 4 ihmistä. Kylä oli keskellä erämaata ja kaikki siellä olevat talot olivat autioituneita: koulua ja sairaalaa myöden. Kylän keskellä oli hauska yksityiskohta eli evakuoimistapaamispaikka, neljälle ihmiselle, jos vaikka sattuu jotakin. :) Matkaa oli takana jo pari yötä ja melkein 3000 km.

"Haamukaupunki"

Cookissa on paljon tilaa tepastella

Evakuointipaikka? Kolmelle ihmiselle?

Varokaa! Koulu!

Autonromu

Pelkkiä talletuksia otetaan vastaan

Haamukaupungissa mieli tekee tepposet

Viimeinen pysähdys oli samana päivänä illalla Kalgoorlien mainarikaupungissa. Juna henkilökunta varoitteli paikallisista, että raskastyö ja raskaat huvit johtavat joskus hieman väkivaltaiseen käytökseen eli periaatteessa mihinkään juottolaan ei kannattanut mennä – kaiken lisäksi oli perjantai. Meidän tutkimusmatka nyt ei johtanut sen pitemmällä kuin paikalliseen Hungy Jacksiin (Australian versio Burger Kingistä) syömään ja tsekkailemaan sähköpostit. Nörtit!

Kalgoorlien ilta

Kalgoorlien kaupungintalo

Viimeisen yön jälkeen olimmekin perillä Perthissä. Juuri ennen perille pääsyä junaan tuli karanteenihenkilökuntaa ottamaan pois matkustajilta pois tuoreet hedelmät ja pähkinät, jotteivat osavaltioiden välillä kuljetetut luonnontuotteet aiheuttaisi harmia luonnolle ja maataloudelle. Meillä oli vielä tuossa vaiheessa aika paljon pähkinöitä jäljellä, joten popsimme melko annoksen pähkinöitä napoihimme, jottei niitä tarvinnut antaa pois eli heittää hukkaan. Sitten olikin aika etsiä käsiimme Jukan tuttavapariskunta, Pete ja Jenna, joiden luona Perthissä oloaika oli tarkoitus viettää.

Adelaidessa (osa 2)

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa australian villieläimiin Cleland Wildlife Parkissa. Siellä saimme syöttää ja silittää kenguruita, wallabieita, potorooseja ja tietenkin unisia koaloita (pelkkä silitys, ne söivät kyllä itse eukalyptustaan). Todella mielenkiintoista oli nähdä eläimet läheltä mutta silti tuntui pahalta, että niitten vapaus on riistetty ja ne joutuvat elämään pienissä häkeissä.

Red Kangaroot olivat todella isoja ja lihaksikkaita, hieman pelottaviakin. Tosin suurin osa niistä oli niin laiskoja, että ne makoilivat vain syöttäessämme niitä.

Rentoa elämää

Chillailua yhdessä

"Näytä dorkalle haba"

Söpö

Muut kengurut olivat pienempiä ja aika innokkaita saamaa namuja ja ruohoa. Ne olivat todella söpöjä ja saimmekin rapsuttaa ja silittää niitä. Välillä kuitenkin lähestyminen ei tahtonut sujua ollenkaan. Toiset olivat pelokkaampia kuin toiset, tai sitten heillä ei vain ollut nälkä. :)

Tulikohan pieru?

Me ihmiset ollaan se nähtävyys

Ujostuttaa

Näin vähänkö?

Joskus pitää vähän pelleillä

Ai! Kutisee!

Nautiskelija

Pikku wallabyn tiukka ote

Tasmanian Tuholainen oli jotenkin stressaantuneen näköinen ja juoksenteli ympäriinsä häkissään.

Tylsää!

Koalat nukkuvat suurimman osan ajasta ja loput ajastaan ne mussuttavat eukalyptuspuun lehtiä. Eli tavallaan vähän tylsä seurata niitä, koska ne eivät tee mitään, mutta todella söpiksiähän nekin ovat. Kun saimme tilaisuuden silittää koalaa, opimme, että niillä on todella herkät korvat ja heikko näköaisti päivisin. Sen takia niitä ei saanut ollenkaan silittää muualta kuin alaselästä, koska ne suojelevat korviaan. Aivan todella pehmeä pikku pehmoleluhan se koala oli ja rauhassa vain lehtiään popsi meidän silitellessämme sitä.

Nokoset

Jennika ja koala

Jukka ja koala

Koala

Dingot olivat kauniita "koiria" mutta heillä näytti kyllä olevan aivan todella tylsää. Sääliksi kävi.

Vuh...

Monenmoista lintua näimme: värikkäitä, vesilintuja, kauniita, hassuja, pieniä, suuria, suurempia, pelikaaneja ja emuja (hyyyyyi). Emut olivat kyllä todella pelottavia ja jotenkin hyökkääviä (pelottavaa varsinkin Jennikalle, joka hieman pelkää lintuja muutenkin).

Aku?

Pelle Pelikaani?

Tämä kaveri seurasi meitä joka paikkaan!

Värikäs papukaija

Visertäjä

Linturakkautta

Hajamielinen professori

Vompatit olivat hassuja sian näköisiä läskikasoja: 40 kiloa raakaa lihasmassaa.

Alkukantaista pekonia

 Potaroot olivat vikkeliä pikkuelukoita. Todella innokkaita saamaan namupaloja ja ne antoivat vähän silittääkin.

Pikkuötökkä

Sisätiloissa oli myös liskoja.

Sirkuslisko

Poseerauksen alkeet

Sam oli meitä odottamassa parkkipaikalla tullessamme eläinpuistosta ja lähdimme kiemurtelevia teitä alas vuorelta kauppaan ostamaan viiniä illanviettoomme. Hän vei meidät näkymäpaikalle, josta näki Adelaiden laajan kaupungkialueen merelle asti. Siellä vietimme mukavia hetkiä rupatellen, syöden pikkueväitä, juoden viiniä ja katsellen kaunista auringonlaskua. Oli todella tunnelmallista!

Aurinko laskee Adelaiden ylle

Koska tämä oli meidä viimeinen iltamme Adelaidessa, päätimme laittaa ruokaa kiitokseksi emännällemme. Olimme edellisestä hostellista napanneet mukaan kahden intialaistytön jättämät maustesekoitukset. Niillä olimme nämä viimeiset päivät eksperimentoineet ja, iik, tuli melko tulista ruokaa, mutta ilmeisesti ihan hyvää...tai näin hän ainakin väitti :D

The Ghan, Päivä junassa

Seuraavana aamuna pakattuamme ja eväät väsättyämme meidän Hostess vei meidät Adelaiden rautatieasemalle. Hän oli kyllä niin ystävällinen ja avulias, ylitti odotuksemme. Thank you our first Hostess! :)

Sam ja me

 Huomasimme junaan astuessamme, että siellä oli joitakin tuttuja naamoja edelliseltä junamatkaltamme. Juna oli tutun näköinen ja matkamme kohti Outbackia ja Alice Springsiä alkoi. Alkumatkalla tuijotimme ulos ohikiitäviä kauniita maisemia. Tosin yllättävän hidasta oli meno jälleen ja ihan niin kuin edelliselläkin matkalla, pysähtelimme tasaisin väliajoin johonkin keskelle ei mitään.

Matka jatkuu

Penkit oli tässä junassa hieman huonommat, mutta onneksemme istuimme vaunun ensimmäisellä penkkirivillä ja edessämme oli todella runsaasti lattiatilaa, luultavasti paikkoja pyörätuoleille. Pimeän laskeuduttua valtasimme makuupusseinemme lattiatilan nukkumapaikaksi. Ilmeisesti nukuimme ihan ok, koska yö meni yllättävän nopeasti. Tosin heräilimme usein särkyihin: yläselässä, lantiossa, asennosta riipuen tai siihen, että rintakehä oli painunut kasaan lattian ollessa niin pirun kova. Aamulla olimme sitten Outbackissä: punaista hiekkaa, matalia pusikoita ja jossain horisontissa vuorenrinteitä. Kaunista!

Peltomaisemaa

Lisää peltomaisemaa

Vuoristomaisemaa junan ikkunalla höystettynä

"Nukkuva luolamies" -maisema

Outback maisemaa

"Jokimaisemaa"