Adelaidessa (osa 2)

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa australian villieläimiin Cleland Wildlife Parkissa. Siellä saimme syöttää ja silittää kenguruita, wallabieita, potorooseja ja tietenkin unisia koaloita (pelkkä silitys, ne söivät kyllä itse eukalyptustaan). Todella mielenkiintoista oli nähdä eläimet läheltä mutta silti tuntui pahalta, että niitten vapaus on riistetty ja ne joutuvat elämään pienissä häkeissä.

Red Kangaroot olivat todella isoja ja lihaksikkaita, hieman pelottaviakin. Tosin suurin osa niistä oli niin laiskoja, että ne makoilivat vain syöttäessämme niitä.

Rentoa elämää

Chillailua yhdessä

"Näytä dorkalle haba"

Söpö

Muut kengurut olivat pienempiä ja aika innokkaita saamaa namuja ja ruohoa. Ne olivat todella söpöjä ja saimmekin rapsuttaa ja silittää niitä. Välillä kuitenkin lähestyminen ei tahtonut sujua ollenkaan. Toiset olivat pelokkaampia kuin toiset, tai sitten heillä ei vain ollut nälkä. :)

Tulikohan pieru?

Me ihmiset ollaan se nähtävyys

Ujostuttaa

Näin vähänkö?

Joskus pitää vähän pelleillä

Ai! Kutisee!

Nautiskelija

Pikku wallabyn tiukka ote

Tasmanian Tuholainen oli jotenkin stressaantuneen näköinen ja juoksenteli ympäriinsä häkissään.

Tylsää!

Koalat nukkuvat suurimman osan ajasta ja loput ajastaan ne mussuttavat eukalyptuspuun lehtiä. Eli tavallaan vähän tylsä seurata niitä, koska ne eivät tee mitään, mutta todella söpiksiähän nekin ovat. Kun saimme tilaisuuden silittää koalaa, opimme, että niillä on todella herkät korvat ja heikko näköaisti päivisin. Sen takia niitä ei saanut ollenkaan silittää muualta kuin alaselästä, koska ne suojelevat korviaan. Aivan todella pehmeä pikku pehmoleluhan se koala oli ja rauhassa vain lehtiään popsi meidän silitellessämme sitä.

Nokoset

Jennika ja koala

Jukka ja koala

Koala

Dingot olivat kauniita "koiria" mutta heillä näytti kyllä olevan aivan todella tylsää. Sääliksi kävi.

Vuh...

Monenmoista lintua näimme: värikkäitä, vesilintuja, kauniita, hassuja, pieniä, suuria, suurempia, pelikaaneja ja emuja (hyyyyyi). Emut olivat kyllä todella pelottavia ja jotenkin hyökkääviä (pelottavaa varsinkin Jennikalle, joka hieman pelkää lintuja muutenkin).

Aku?

Pelle Pelikaani?

Tämä kaveri seurasi meitä joka paikkaan!

Värikäs papukaija

Visertäjä

Linturakkautta

Hajamielinen professori

Vompatit olivat hassuja sian näköisiä läskikasoja: 40 kiloa raakaa lihasmassaa.

Alkukantaista pekonia

 Potaroot olivat vikkeliä pikkuelukoita. Todella innokkaita saamaan namupaloja ja ne antoivat vähän silittääkin.

Pikkuötökkä

Sisätiloissa oli myös liskoja.

Sirkuslisko

Poseerauksen alkeet

Sam oli meitä odottamassa parkkipaikalla tullessamme eläinpuistosta ja lähdimme kiemurtelevia teitä alas vuorelta kauppaan ostamaan viiniä illanviettoomme. Hän vei meidät näkymäpaikalle, josta näki Adelaiden laajan kaupungkialueen merelle asti. Siellä vietimme mukavia hetkiä rupatellen, syöden pikkueväitä, juoden viiniä ja katsellen kaunista auringonlaskua. Oli todella tunnelmallista!

Aurinko laskee Adelaiden ylle

Koska tämä oli meidä viimeinen iltamme Adelaidessa, päätimme laittaa ruokaa kiitokseksi emännällemme. Olimme edellisestä hostellista napanneet mukaan kahden intialaistytön jättämät maustesekoitukset. Niillä olimme nämä viimeiset päivät eksperimentoineet ja, iik, tuli melko tulista ruokaa, mutta ilmeisesti ihan hyvää...tai näin hän ainakin väitti :D

The Ghan, Päivä junassa

Seuraavana aamuna pakattuamme ja eväät väsättyämme meidän Hostess vei meidät Adelaiden rautatieasemalle. Hän oli kyllä niin ystävällinen ja avulias, ylitti odotuksemme. Thank you our first Hostess! :)

Sam ja me

 Huomasimme junaan astuessamme, että siellä oli joitakin tuttuja naamoja edelliseltä junamatkaltamme. Juna oli tutun näköinen ja matkamme kohti Outbackia ja Alice Springsiä alkoi. Alkumatkalla tuijotimme ulos ohikiitäviä kauniita maisemia. Tosin yllättävän hidasta oli meno jälleen ja ihan niin kuin edelliselläkin matkalla, pysähtelimme tasaisin väliajoin johonkin keskelle ei mitään.

Matka jatkuu

Penkit oli tässä junassa hieman huonommat, mutta onneksemme istuimme vaunun ensimmäisellä penkkirivillä ja edessämme oli todella runsaasti lattiatilaa, luultavasti paikkoja pyörätuoleille. Pimeän laskeuduttua valtasimme makuupusseinemme lattiatilan nukkumapaikaksi. Ilmeisesti nukuimme ihan ok, koska yö meni yllättävän nopeasti. Tosin heräilimme usein särkyihin: yläselässä, lantiossa, asennosta riipuen tai siihen, että rintakehä oli painunut kasaan lattian ollessa niin pirun kova. Aamulla olimme sitten Outbackissä: punaista hiekkaa, matalia pusikoita ja jossain horisontissa vuorenrinteitä. Kaunista!

Peltomaisemaa

Lisää peltomaisemaa

Vuoristomaisemaa junan ikkunalla höystettynä

"Nukkuva luolamies" -maisema

Outback maisemaa

"Jokimaisemaa"