Adelaidessa (osa 1)

The Indian Pacific, Päivä junassa

Rinkat selässä, maukkaat eväät tehtynä ja pakattuna lähdimme raahaamaan itseämme kohti Sydneyn rautatieasemaa. Junamme, Indian Pacific, odotti jo laiturilla. Jätimme tavaravaunuun lähtevät rinkkamme ukkeleille asemalla ja lähdimme etsimään Red Service -vaunuamme. Vaunussa kuulutetut "lentoemäntä-puheet" olivat jotenkin hieman naurettavia. Esimerkiksi saimme tarkat ohjeet olla ystävällisiä kannsamatkustajiamme kohtaan, kengät piti olla jalassa aina kävellessämme johonkin ja jopa vaatteista oli määräyksiä: niitten piti olla siistit ja puhtaat. huhhu! :D

Jennika ja The Indian Pacific

Smokki?

Alkumatka vei meidät Blue Mountains-vuorien yli ja maisemat olivatkin todella jylhät. Vauhti oli kuitenkin todella hiljainen ja autot viereisellä tiellä kulkivat ainakin puolet nopeampaa. Keskinopeus taisi olla koko matkalta noin 65 km/h. Juna pysähteli aina välillä keskelle ei mitään, ja syitä niille pysähdyksille emme oikein keksineet.

Matka Sydneystä Adelaideen kestäisi noin 24 tuntia ja mietitytti kyllä miten jaksaisimme istua junassa niin kauan. Toisaalta olisi ollut jotenkin tylsempää reissata tämä matka lentokoneella. Tällä tavalla matkamme sisälsi enemmän seikkailua ja oli ekologisempaa. :D

Oli jotenki todella tunnelmallista matkustaa junalla ja istuimme pitkälle yöhön katselemassa ohikiitäviä maisemia. Tosin yöllä emme paljoa nähneet mutta ei se meitä haitannut: "ollaan reissun päällä" -fiilikset iskivät päälle todellakin :) :)

Iltanäkymää junan ikkunasta

Yön aikana saimme joitakin tunteja nukuttua ennen kuin saavuimme varhain aamulla Broken Hilliin, jossa pysähdyimme pariksi tunniksi. Kello oli vasta kuusi aamulla (siirryimme eri aikavyöhykkeelle puolisen tuntia taaksepäin) ja meillä oli melko nälkä, koska illan ja yön aikana olimme mässäilleet melkein kaikki eväämme. No, vedimme kaikki pakkaamamme vaatteet niskaan (meille kerrottiin että ulkona oli vain noin 12 astetta) ja lähdimme tutkimaan Broken Hillin tarjontaa. Broken Hill oli vanhan tyylinen kaivoskaupunki, joka näytti ihan joltain cowboy-kaupungilta jostain leffasta. Kävelimmekin tyhjillä leveillä kaduilla ja odotimme minä hetkenä tahansa kuulevamme hevosen kavioiden kopsetta asfaltilla, ja että näkisimme jonkun karun ja pelottavan näköisen miehen tulevan ulos bordellityylisistä taloista pyöritellen revolreita molemmissa käsissään. Mies tähtäisi aseillaan kohti lähestyvää hevosta ja vihollistaan, kiroillen tietenkin...PAM! ja hevonen päästäisi kovan hirnauksen muuten niin hiljaisessa ympäristössä, ratsastajan pudotessa maahan tömähdyksellä. Kiroileva mies pyörittäisi aseitaan vielä pari kierrosta ja sujauttaisi ne takaisin koteloihinsa. Purutupakkaa sylkien mies palaisi savuiseen saluunaan samaan aikaan, kun säikähtänyt hevonen laukkaa ohi.

Aamun pysähdys Broken Hillissä

Broken Hillin pääkatu

Jep jep...no löysimme paikan, mistä saimme ostettua vähän aamupalaa täyttämään tyhjiä massujamme. Broken Hilliltä oli vielä noin seitsemän tunnin matka perille Adelaideen. Matka meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti ja saavuimme iltapäivällä aikataulun mukaan perille.

Perillä

Vastassa meitä odotti todella lämmin ilma. Meillä oli Couchsurfing nimisen nettipalvelun kautta sovittu yöpymispaikka kolmeksi yöksi. Meidän Hostess lupasi hakea meidät autollaan lopetettuaan työt, mutta siihen oli vielä pari tuntia aikaa, joten otimme kamamme ja lähdimme etsimään puistoa, missä voisimme nauttia auringosta odotellessamme. Melko hikistä hommaa oli tavaroitten kantaminen noin lämpimällä säällä.

Hostessimme eli Sam tuli hakemaan meidät ja ensivaikutelma hänestä oli todella positiivinen. Hän oli iloinen, puhelias ja ystävällinen. Menimme hänen talolle ja siellä saimme tietää, että saisimme asua hänen huoneessaan ja nukkua hänen sängyssään, sillä aikaa kun hän itse nukkui kämppiksensä sängyssä!!! Kämppis kun ei ollut kotona juuri nyt. Hänen hauska ystävänsä tuli myöhemmin käymään ja vietimme mukavan illan viiniä juoden ja seurustellen.

Seuraava päivä piti olla melko kaunis ja aurinkoinen mutta aamulla herätessämme huomasimme, että olikin melko sateinen, tuulinen ja kylmä päivä edessä. Yö oli ollut melko kylmä, kuten kaikki yöt tulivat olemaan Adelaidessa ja Samin talo oli jotenkin todella kylmä aina iltaisin ja aamuisin. Siispä rannalle meno ei tulisi kuuloonkaan niinkuin edellisenä iltana olimme vähän suunnitelleet. Saimme sen sijaan kyydin Adelaiden keskustaan ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Adelaiden keskusta oli melko pieni neliön muotoinen alue. Kadut olivat leveitä ja talot melko matalia, joitakin korkeampia toimistorakennuksia lukuunottamatta. Autoja ajeli ympäriinsä kyllä jonkinverran, mutta näimme yllättävän vähän ihmisiä kävelevän kaduilla. Tuntui melkein, että keskusta oli liian iso väkilukuun verrattuna — todella erilainen kaupunki Sydneyyn verrattuna. Kävelimme kohti jokea ja näytimme ilmeisesti jotenkin sikäläisiltä, koska heti ensimmäisellä kadunkulmalla ulkomaalainen täti tuli kysymään meiltä tietä. No, onneksi oli kartta taskussa ja osasimme neuvoa hänet oikeaan suuntaan. :)

Kun pääsimme joelle, siellä oli uiskentelemassa mustia joutsenia ja pelikaaneja. Emme tosin kauan ehtineet olla siellä ennenkuin joku avasi hanan ja niskaamme tipahteli isoja vesipisaroita. Lähdimme juoksemaan suojaan, ettemme kastuisi ihan läpimäriksi.

Musta joutsen

Sään ollessa näin sateinen päätimme lähteä katsomaan Samin suosittelemaa museota. Yleensä meitä ei museot niinkään kiinnosta mutta kyseinen museo oli ihan mielenkiintoinen. Luimme surullisia tarinoita lapsista, joita oli lähetetty pois perheittensä luota tänne Australiaan "paremman elämän" toivossa. Lisäksi museossa oli tarinoita länsimaalaisista ja siitä, miten he oliva tulleet valloittamaan aboriginaalien maat itselleen. Eräs mielenkiintoinen multimediaesitys kuvasi tosi hyvin eri aikakausia maapallolla ja sitä, miten eurooppalaiset kansat olivat tunkeutuneet ympäri maailmaa joka ikiseen kolkkaan, pikkuhiljaa ja varmasti.

Emun jalka

Niiaus

Australiaan pääseminen ei ollut helppoa ennen

Kiersimme Adelaiden keskustaa ympäri ilmaisella bussilla. Toisella kierroksella ollessamme sää selkiintyi ja jäimme Botanical Gardenin pysäkillä pois. Puistossa käppäilimme ja katsoimme kasveja ja lintuja. Tällaiseen ei kotona kovin usein siunaudu aikaa, mutta nyt viihdyimme puistossa helposti parikin tuntia.

Ujo sorsa

Kukkiva puu

Puistossa kävelyn jälkeen piipahdimme pitsalla, jossa oli vanhat kunnon Oulun Pizzerioiden hinnat: ja oli vielä aika hyvää pannupitsan tapaista. Nam!

Halvat pannupizzat!