Alice Springsissä (osa 2)

Erämaaretken viimeinen päivä alkoi rivakasti, sillä aamulla alkoi satamaan hieman vettä. Koko konkkaronkka nousi ylös melko nopeasti ja eipä aikaakaan, kun olimme matkalla katsomaan auringon nousua. Noh pilvisen ilman vuoksi mitään ihmeellistä ei oikeastaan tapahtunut. Aurinko nousi. Niinkuin joka päivä :) Noh, harvoinpa se nousee itselle Ulurun lähimaastossa. Aamulla oli muuten kylmä. Se näkyy varmaan kuvasta.

Kun alkoi olla valoisaa, ajoimme monoliitin juurelle, jotta voisimme kävellä sen ympäri. Oppaamme myös kertoi pitkän selostuksen Ulurun pyhästä merkityksestä aboriginaaleille ja miksi sen päälle ei kannattaisi kävellä. Ihmiset tekevät sitä silti joka päivä. Meidänkin poppoosta moni meinasi sen tehdä, mutta huonon sään vuoksi kiipeämisreitti oli suljettu. Itse ajattelimme alunperinkin olla kiipeämättä ja kunnioittaa aboriginaalien pyhää kiveä. Kun kiersimme kiveä, matkan varrella oli paljon alueita, joita ei saanut kuvata, koska ne olivat pyhiä paikkoja. Varsinkin naispuolisten aboriginaalien "hengailupaikat" olivat monta kertaa pannassa eikä niitä saanut kuvata. Me kuvasimme sitten vain niitä alueita, joita oli lupa kuvata. Kuvissamme esiintyy paljon eläimiä, joita oli "painettu" kiven seinämiin.

Syntiset kiipeilijät

Tie Ulurun ympäri

Aamulla oli hieman synkkä ilma

Väkivahva Jennika

Erittäin rauhaisa ja tuulinen vesilammikko

Etsi kenguru

Siellähän se kenguru on!

Parrakas mies

Hiiri

Valas

Papukaija

Kun kivi oli kierretty ympäri, lähdimme matkaamaan takaisin kohti Alice Springsiä. Matkan aikana oli jotain kisailuja (esim. perinteinen Weetabixin syöminen) bussissa, jotta matkustajat pysyivät virkeinä. Loppumatkalla pysähdyimme suolajärven rannalla, jonka näimme punaisten hiekkadyynien laelta. Sieltä näki myös yhden ison kiven, kaukaa tosin, Mount Connorin.

Mount Connor

Suolajärvi horisontissa

Loppumatkasta pysähdyimme vielä kamelifarmilla ihmettelemässä kameleita ja ottamassa ryhmäkuvan.

Pepsodent hymy kameli

Retkiryhmä

Kun pääsimme perille, oli kunnon suihkun aika ja hostellin tarjoama ilmainen illallinen lämmitti mukavasti matkailijoiden sydämiä. Kävimme vielä pikaisesti morjestamassa retkiryhmäämme keskustassa, jonka jälkeen veimme väsyneet kehomme sänkyyn ja unten maille. Hostellin ravintolan seinällä oli muuten humoristinen tietoisku.

The Ghan, päivä junassa

Seuraavana päivänä oli edessä jälleen junassa istumista. Ennen lähtöä meillä oli sen verran aikaa, että ajattelimme pistäytyä Alice Springsin keskustassa kävelyllä. Se oli erittäin piskuinen muutamine katuineen. "Löysimme" keskeltä puiston ja varjoisen penkin, jossa ihmettelimme maailman menoa jonkun tovin. Aidot paikalliset, eli aboriginaalit, kansoittivat myös puistoja aika paljon. Tuntui, että he ovat todellisia väliinputojia Eurooppalaisten tulon myötä: vanhoja taitoja ei enää tarvita ja heillä ei ehkä ole halua adoptoitua väkisin toiseenkaan kulttuuriin (miksi pitäisi). Seuraavassa kuvassa eräs näkemämme paikallinen aboriginaali.

Puistossa istuskelun jälkeen tutkimme paikallisia taideliikkeitä, joissa oli todella hienojakin maalauksia ville-viis-vee-maalausten joukossa. Satuimme myös löytämään didgeridookaupan, jossa oli puolen tunnin ilmainen workshop, miten didgeridoota soitetaan. Pitihän semmoiseen osallistua :)

Kylästä ostimme vielä evästarpeet ja painuimme takaisin hostellille tekemään eväät  junamatkaa varten. Bussi haki meidät puoli viideltä ja junan oli tarkoitus lähteä kuudelta...Se lähti loppujen lopuksi puoli yhdeltätoista (4,5 tuntia myöhässä) vaarallisten pensaspalojen vuoksi. Yksi paloalue oli levinnyt junaradalle, joten emme voineet muuta kuin odottaa ilmoitusta, että palo on sammutettu ja että juna pääsisi lähtemään. Itse matka meni ihan hyvin. Matkan aikana oli kolmen tunnin pysähdys Katherinessa — itse juna asema oli keskellä ei mitään, 15 km itse kaupungista ja siellä ei ollut mitään tekemistä — ja olimme Darwinissa perillä vain puoli tuntia myöhässä.

Juna yössä

Katherine ja innostunut Jukka