Pikku Getzilla Airlie Beachin lähiympäristössä

Kuten jo edellisessä tekstissä tuli ilmi, meillä oli aika monta odottelupäivää Airlie Beachilla ja ajattelimme hyödyntää luppoaikamme vuokraamalla auton ja tutkiskelemalla Airlie Beachin lähiympäristöt. Yritimme löytää halvan auton itsellemme netistä ja löydettyämme sen huomasimme, että autovuokraamo oli parin askeleen päässä hostellistamme. Menimme siis toimistolle varamaan auton, mutta tullessamme toimistolle meille tarjottiin aivan toisenlaista hintaa kuin netissä oli. Hieman outoa, mutta, noh varasimme siis auton netissä halvemmalla hinnalla. Seuraavan päivänä iltana menimme vielä toimistolle tarkistamaan, että varaus todella oli tullut perille ja, että hinta todellakin oli se mikä netissä oli. Kaikki oli ok ja saimme auton heti, vaikka olimme varanneet sen vasta seuraavalle aamulle. Sehän oli kilttiä ja lähdimmekin ilta-ajelulle Airlie Beachin satamaan, Shute Harbouriin. Oikein mukava ajelu oli muuten, mutta ajaessamme satamaa kohti ojasta lähti parvi Kakaduita lentoon ihan automme nokan edestä ja meillä ei ollut mitään mahdollisuutta väistää. Yksi lintu törmäsi hieman autoomme ja jäi sekavana seisomaan keskelle tietä. Käänsimme auton ja menimme takaisin tarkistamaan, miten sille kävi, mutta sillloin oli jo yksi autoilija pysähtynyt linnun kohdalle ja ottanut sen varovasti autoonsa, ja toivottavasti aikoi viedä sen myös hoidettavaksi. Pienen kolhun se ainakin sai siipeensä, mutta hengissä oli onneksi. Harmillista, että tämä tapahtui. :(

"Tuuli puhaltaa..."

Mihin viekään tämä rautatie?

Seuraavana aamuna heräsimme todella aikasin, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa tutkailla paikkoja. Lähdimme pohjoiseenpäin kohti Dingo Beachia. Kävellessämme pitkin rantaa pienessä vesisateessa dingoja ei tosin näkynyt. Ranta meni kokonaan niemen nokan ympäri ja jatkui loputtomiin.

Rantataiteilija

Dingo Beach

Getz, sinun valintasi

Tepastelija

Dingo Beachislta lähdimme hieman pohjoiseenpäin Boweniin. Se oli oikein kiva pieni kylä monella rannalla ja majakalla, joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Autovuokraamon "tyyppi" oli kertonut meille "Horseshoe Bay" nimisestä rannasta, ja kehunut sen mukavimmaki rannaksi Bowenissa. Lähdimme siis sinne. Itse ranta oli hyvin pieni, mutta rannan vierellä oli isoja kivimöhkäleitä ja lähdimme kiipeilemään vähän. Välillä sai oikein kunnolla kiivetä ja taistella päästääkseen ylös. Varsinkin korkeimmalla olevalle isoimmalle kivelle. Sinne päästyämme oli meitä vastassa raju tuuli. Melkein pääsi lentoon. Hyvä, ettei tuuli yhtäkkiä lopettanu puhaltamistaan, koska nojasimme siihen koko kehollamme. Olisi voinut käydä köpelösti. Olimme kiipeilleet jo parisen tuntia kivillä ottaen paljon kuvia auringon paistaessa kirkkaasti ja kuumasti. Sitten alkoikin tuulen lisäksi satamaan ja tuulen takia vesi tuli voimalla suoraan päin naamaa ja kastuimme aika lailla. Lähdimme kiipeämään varovaisesti alas takaisin auton suojaan.

Iik!

Horseshoe Bay

Tuolla pystyi nojaamaan tuuleen

The Hyppy

Väsynyt hyppääjä

Sade oli onneksi lyhyt kuuro ja ajoimme ylös kukkulalle kohti majakkaa. Siellä oli kauniita maisemia merelle, kaupungin ja pienvenesataman yli. Kings Beach näkyi alhaalla vaaleana viivana. Olimme käyneet katsomassa sen myös ihan hiekkatasollakin.

Kings Beach

Bowen on kuuluisa koko Australian maukkaimmista mangoistaan ja meidänhän oli ihan pakko maistaa niitä. Tienvierestä löytyi aurinkovarjon alta laatikko mangoja, jotka olivat myynnissä. Otimme pari mangoa ja pudotimme lippaaseen hintaa vastaavaa kolikkomäärää. Avasimme mangon oikeaoppisesti niinkuin kokki Sean, retkikaverimme Kakadu kansallispuistosta, meille oli opettanut. Ja mmmmums, että olivat täydellisen pehmeitä, eivät liian vetisiä ja juuri sopivan makeita: Bowenin mangot ovat siis todistetusti parhaimpia! :)

Jumalainen Bowenin mango

Holly... eiku Bowenwood

Matkalla takaisin Airlie Beachille kävimme vielä katsomassa Peter Faust padon ja Proserpine järven. Eipä olleet mitenkään ihmeellisiä. Tiellemme tuli vastaan vielä yksi vesiputous nimeltään Cedar Creek Falls ja vaikka ilta alkoi hämärtyä päätimme nopeasti käydä senkin katsomassa. Kauheasti vettä ei vesiputouksessa ollut, mutta parkkipaikalla törmäsimme saksalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa jäimme pieneksi hetkeksi juttelemaan. He olivat ajaneet ympäri Australiaan ostamassaan matkailupakussa. He elivät todella pienellä budjetilla ja eivät olleet maksaneet ikinä, neljän kuukauden kestävällä, reisullaan yöpymistestä leirintäalueella. Olivat aina yöpyneet joko rannalla tai jossain metsässä, ja aina käyttäneet vain omaa kaasukeitintä ja retkisuihkuaan. Nauroivat, että ainakin heillä näin oli varaa olueeseen. :)

Lake Proserpine

Cedar Creekin vedetön vesiputous

Ajoimme vauhdilla takaisin Airlie Beachille ja pudotimme auton avaimet autovuokraamon ollessa jo kiinni palautusluukkuun. Mukava pieni seikkailuhan se oli. :)

Matka jatkuu...

Airlie Beachilla

Tuttu juna vei meidät Townsvillesta Proserpineen ja junabussilla perille asti Airlie Beachille. Kokonaismatka oli tällä kertaa vain noin 5 tuntia. Airlie Beach on melko pieni kylä huvivenesatamalla, rannalla, ja yhdellä pääkadulla täynnä hostelleja. Keskustassa oli myös ulkoilmauima-allas eli Laguuni, jossa tulimme loppujen lopuksi viettämään hyvinkin monta päivää. Hassu yhteensattuma oli, että törmäsimme myös pariin jätkään, joiden kanssa olimme Cairnsissa olleet samassa hostellissa ja yhteen tyttöön, jonka kanssa olimme olleet samalla retkellä Cairnsissa. Julkkikseenkin törmättiin hostellissamme. Kuulimme, kun jotkut kuiskivat, että hei toihan on toi Duncan Button eli Dean Aspen. Tarkistettuamme netistä saimme selville, että hän näyttelee englantilaisessa saippuoopperasarjassa nimeltä Hollyoaks. Uuuh! :D

Airlie Beachin lauantaimarkkinat

Alkuperäinen syy, miksi tulimme Airlie Beachille oli Carlos. Olimme löytäneet hänen profiilinsa HelpX:ssä ja viestitelleet hänen kanssaan. Hän on siis heppu, joka asuu katamaraanissaan ja vie reppureissaajia purjehtimaan ja snorklaamaan Whitsundays -saaristoon Airlie Beachin lähellä.  Meille hänellä kuitenkin oli hieman jännittävämpi tarjous kuin vain parin päivän snorklaus- ja purjehdusretki. Hän oli nimittäin siirtämässä venettään turvaan eteläänpäin rannikkoa pitkin Hervey Bayhin sykloonikauden lähestyessä. Olimme sopineet, että tulemme hänen mukaan tälle reissulle, eli parisen viikkoa kestävälle seikkailulle kaikkine ranta-, sukellus-, ja löhöilytaukoineen.

Meidän saapuessa Airlie Beachille saimme kuitenkin kuulla häneltä, ettei hän sittenkään pystyisi tekemään niin pitkää reissua, koska hän oli lähiaikoina ollut leikkauksessa ja haavat eivät olleet parantuneet odotetulla tavalla. Asia harmittimeitä todella paljon, koska olimme odottaneet tätä pitkää purjehdusta hyvin innostuneina. Seuraavana päivänä hän kuitenkin ilmoitti, että voisihan hän viedä meidät parin kolmen päivän retkelle katamaraanillaan. Retken ensimmäisen päivän iltana osallistuttaisiin Airlie Beachin purjehdus-seuran joulujuhliin yhden saaren rannalla. Tämä kuulosti aivan huipulta ja sovimmekin, että lähtisimme hänen kanssaan seikkailemaan parin päivän päästä. Seuraavana päivänä saimme sitten taas viestiä Carlokselta, että kivut olivat yltyneet jälleen ja, että hän joutui lähtemään erikoislääkärin vastaanotolle. Hän lupasi ilmoittaa seuraavana päivänä, mitkä olivat tulokset. Olimme jo eläneet monta päviää odottavisssa tunnelmissa löhöillen lähinnä Laguunilla päivät pitkät ( + tehneet yhden autoretken, josta lisää myöhemmin) ja odottelu siis vain jatkui. Melko turhauttavaa! Olimme matkalla jälleen kerran laguunille (muuta tekemistä Airlie Beachilla ei oikeasti ollut), kun taskusta kuului puhelimen viestin ääni. Jukka vitsaili, että noniin nyt Carlos lähetti viestin, jossa sanoo, ettei pysty lähtemään ollenkaan purjehtimaan. No...niin...siis sitähän siellä viestissä lukikin ja lähettäjänä Carlos. Kyllä harmitti ihan sairaasti ja veti mielet synkiksi. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme lähteä Whitsundays -saaristoon ja suuntasimme askeleemme laguunin sijasta kohti jokaista Whitsundays -retkeä tarjoavalle putiikille kyselemään hintoja ja aikatauluja. Emme halunneet jumittaa Airlie Beachilla enää kauemmin, joten halusimme löytää retken seuraavalle päivälle. Löysimme retken, kalliin sellaisen, mutta se oli ainut tarjolla seuraavalle päivälle

Laguunin lisäksi suurinpiirtein ainoa asia, mitä teimme, oli se, että kävimme usein istumassa McDonaldsin terassilla lukemassa sähköpostia ja muuta, koska siellä on ilmainen wifi tarjolla. Mäkkärin terassilla hengaili myös kaksi lintua myöhäisestä iltapäivästä auringon laskuun. Linnut olivat todella rohkeita ja röyhkeitä. Ne nimittäin varastivat ihmisiltä hampurilaiset suoraan kädestä heidän juuri ottaessa ensimmäisen haukun. Itse linnut ottivat pihvin ja "tappoivat" sen lyömällä sitä voimalla maahan. Leivän he jättivät nälkäisille lokeille.

Vaanivat mäkkärilinnut

Eli Airlie Beachilla vietimme turhauttavia ja odottavia hetkiä, mutta myös mukavia aikoja retkillämme ja tietysti löhöily auringon alla ja vedessä lilluminen on aina mukavaa. :)

Airlie Beachin rantaviivaa

Palmurivi rannalla

Todella pitkät rastat

Persperktiiviä laguunilla maaten