Perthissä

Pitkän junamatkan jälkeen olimme perillä Perthissä. Olimme saaneet reittiohjeet majailupaikkaamme  West Leedervillessä (Perthin kaupunginosa) eli oli aika ottaa paikallisjuna. Laiturilla kone sanoi, että pankkikortti käy ja ähräsimme vehkeen kanssa muutaman hetken. Aikaa meni tuhertaessa sen verran, että emme saaneet lippuja ja näimme junamme menevän ohi iloisesti. Jotkut ihmiset sanoivat, että koneeseen käy vain raha. Eräs mies tarjosi meille kolikoita, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Jennika lähti nostamaan rahaa asemarakennuksesta (sinne oli semmoinen 5-10 min kävelymatka). Kun rahat oli haettu, koetimme uudestaan: kone ei ota vastaan 20 kympin seteleitä. No voi V! Seuraava juna tuli kohdalle. Hyppäsimme siis kyytiin ilman lippuja. Juna pysähtyi keskustan asemalla ja ostimme sitten liput sieltä, koska meidän piti jatkaa toisella junalla eteenpäin. Mikä on tarinan opetus: pidä aina kolikoita (ja muutenkin fyysistä valuuttaa) mukana ollessasi Australiassa! :)

Päästessämme perille Pete tuli meitä vastaan ja pääsimme asettautumaan hänen ja Jennan kämppään, jossa veimmekin suuren osan heidän elintilastaan: nukuimme pienen kaksion olohuoneessa sohvasta tehdyllä sängyllä, joka vei koko olohuoneen pinta-alan. Onneksi heitä ei tämä haitannut (ainakaan omien sanojensa mukaan). :D

Asettautumisen jälkeen lähdimme kävelylle Peten ja Jennan kanssa Perthin ihanan lämpimään ilmaan (monen itärannikon sadeviikon jälkeen). Kävelyretkemme vei meidät Kings Parkin läpi hienolle näköalapaikalle, josta näki Swan Riverin (joki) ja Perthin keskustan pilvenpiirtäjineen. Muutamien kuvien näpsimisten jälkeen laskeuduimme puistoalueelta alas tielle, joka meni ihan joen vierttä pitkin keskustaan. Siellä Peten ja Jennan oli määrä tavata joitain kavereita ja me ajattelimme hieman kierrellä itseksemme keskusta-alueella. Etsimme Jukalle uudet aurinkolasit hajonneiden tilalle ja löysimmekin yhdet edulliset. Kierrellessämme pysähdyimme katsomaan katutaiteilijaa (keppien avulla jonglööraava mies), joka viimeisessä tempussaan etsi yleisön joukosta ihmisiä auttamaan siinä. Jukan epäonneksi mies valitsi hänet. Temppuilun jälkeen tapasimme Peten ja Jennan uudestaan ja kävelimme heidän kanssaan keskustan kaupunginosan, Northbridgen, läpi. Se on tunnettu runsaasta kulttuuritarjonnastaan sekä vilkkaasta yöelämästään. Ihan kiva alue se oli. Loppujen lopuksi suunnistimme takaisin heidän kämpilleen syömään ja nukkumaan.

Perth

Katutaitelija Stickman (Tikkumies)

Sunnuntaina meidän turisteilumme PeJen (PeteJenna) kanssa jatkui. Kävimme Fremantlen sunnuntaimarkkinoilla ostamassa hieman piknik-evästä ja menimme nauttimaan auringosta Cottlesloen rannalle. Siellä nautimme jo toisen päivän ajan Perthin (länsi-Australiaa tituleerataan Australian aurinkoisimmaksi osavaltioksi) aivan loistavasta säästä. Kävimme hieman lillumassa merivedessä ja muuten vain otimme aurinkoa ja napostelimme piknik-eväitämme. Kun olimme olleet tarpeeksi kauan löhöilemässä ja ilma alkoi käydä tuuliseksi (Fremantle Doctor eli Fremantlen tohtori eli kuuman ilman helpottaja), päätimme mennä takaisin PeJen kämpille. Illalla murkinoimme tortilloja ja katsoimme netistä Putousta. Oli muuten Hirrveen, Hirrveen hauskoja hahmoja ja Perrsoonia. :D

Fremantle

Cottlesloen ranta

Cottlesloen ranta 2

Maanantaina päätimme lähteä kokeilemaan Perthin rantojen aaltoja. Jennan ollessa töissä menimme kolmestaan Scarboroughin rannalle ja vuokrasimme yhden laudan meille kolmelle viideksi tunniksi. Surffi eli aaltojen koko oli erittäin pieni, mutta yritimme parhaamme mukaan saada edes muutaman aallon napattua. Surffaajia oli vedessä muutama ja he tuntuivat olevan kokeneempia, koska sanomista välillä tuli, jos teki jotain väärin. Hieman oli vaikeaa olla, sillä aina kyseiset tyypit tuli juuri sille kohdalle, missä olimme ja yleensä he saivat aallon napattua eikä itsellä ollut juuri mahdollisuutta. No kuitenkin mukavaa meillä oli ja tulihan siellä ihan muutama ylösnousemuskin nähtyä. Parhaiten taisi onnistua tuona päivänä Pete. Meillä oli hieman vaikeuksia kyseisenä päivänä ottaa meri haltuun. Eritoten Jennika sai tuta aaltojen voiman pyörien kiivaasti sen mukana saaden melko ison osuman reiteensä surffilaudan evästä ja toisella kerralla itse laudasta keskelle otsikkoa. Loppupäivästä meri muuttui kuitenkin aika sekaiseksi, joten aaltojen nappaaminen oli lähes mahdotonta ja lähdimme pois.

Voi V...

Näinkö se tehtiin? Eiku...

Scarboroughin ranta

Sellasta sattuu. Sattuuhan se.

Seuraavan päivän ohjelmassa meillä oli ”shoppailua” eli kadonneiden ja rikkimenneiden esineiden ostelua eli Jennikan viime autoreissulla hukatut kengät kaipasivat korvaajia sekä Jukan uudet aurinkolasit olivat hyvää laatua ja menivät rikki melkeinpä heti. Kävimme siis Perthin keskustassa olevassa tehdasmyymälätavaratalossa, Harbour Townissa, ostamassa Jennikalle uudet kengät ja vaihtamassa Jukan lasit uusiin sieltä, mistä ne oli ostettukin (ihme kyllä vaihtaminen onnistui). Shoppailun jälkeen päätimme pistäytyä uudestaan Northbridgen kaupunginosassa ja löysimmekin sieltä aivan huippukaupan: Kakulas Bros. Kauppa oli täynnä luonnonantimia kilohintaan. Harmiksemme emme matkalaisina voi tällaisten kauppojen antimia liikaa himoita, sillä kaikki ostettu ruoka pitää kantaa itse ja sen pitää säilyä välillä aika epäilyttävissä olosuhteissa. Jätimme siis ostamisen väliin, mutta ”nuuhkimme” ilmapiiriä ja katselimme vain kaupan tarjoamia mahdollisuuksia. Nämä ovat niitä hetkiä, kun kotikeittiötä kaipaa kovasti.

Kakulas Brossin tarjontaa

Scarboroughin ranta ylävinkkelistä

Surffauskärpäsen pistäessä tulee surffaamaan päästä silloin tällöin. Ajattelimme pistäytyä uudestaan Scarboroughin rannalla surffaamassa, vaikka surffiennusteet eivät näyttäneet kovin hyvää: erittäin pieniä aaltoja jos ollenkaan. Menimme tsekkaamaan tilanteen ja sitähän se oli: minimaalisia aaltoja ja erittäin tyyni päivä. Jätimme siis laudat vuokraamatta ja otimme vapauden pitää rantailupäivän. Välillä kävimme vedessä vilvoittelemassa (vesi oli kyllä aika kylmää jostain syystä) ja muuten makoilimme rannalla rentoutuen. Kun lähdimme rannalta pois, molempien olo oli todella väsynyt. Kämpille palaaminen oli melko työn takana. Loppuilta meni vain makoillessa, koska molemmille oli oudon kuuma olo. Liekö auringonpistos vai meren viileästä vedestä vilustuminen. Seuraava päivä menikin potiessa tuota huonoa oloa pois eli emme liikkuneet kämpiltä mihinkään. Jenna naureskelikin töistä tullessaan, että ”ette vissiin oo liikkuneet tänään ollenkaan”. Emme pystyneet, oli liian huono olo.

Matkailijan arkea

Perjantaina iltapäivään asti jatkoimme huonon olon potemista, mutta ulkosalla puistossa, koska siellä oli ihanan viilentävä tuuli. Kävimme myös päivällä Ikeassa ostamassa isännälle/emännälle viinilaseja, sillä heillä oli niistä puute. Jotenkin olo kuitenkin parani tarpeeksi iltaa kohden ja menimme Jennan kanssa (Pete oli lähtenyt töihinsä erämaahan viikon ajaksi) iltapiknikille Kings Parkin näköalapaikalle. Tarjolla oli kaikennäköistä kanasta juustoihin ja muutamasta oluesta viiniin. Päätimmekin illan pimetessä, että menemme käymään keskustassa ja baarissa, johon pääsee släbärit jalassa. Niitä oli ilmeisesti yksi keskustassa. Sieltä jatkoimme PeJen lähialueen kantapaikkaan, irkkupubiin, jossa kuuntelimme coverbändiä ja kävimme tanssahtelemassakin. Tämä taisi olla ensimmäinen kertamme baarissa Australiassa tällä tavalla, että ihan iltamyöhään. Bändin lopetellessa menimmekin nukkumaan unen ollessa melko herkässä. :D

South Perth ja pink o'clock

Sumuinen piknik

Perthin iltaloisto

PeJen lähipubissa

Jälkeisenä päivänä ei tullut hirveästi tehtyä mitään. Loikoilua ja vähän enemmän loikoilua. Illalla pistäydyimme katsomassa Perthin festivaalien alkamista, jota oli mainostettu spektaakkelina. Ihan hieno show se oli. Vaikea ehkä selittää mutta se oli semmoinen audiovisuaalinen pläjäys — enemmän siellä visuaalisuuden puolella. Ihmisiä lenteli höyhenasut päällä korkealla rakennusten katolta toiselle. Lisäksi nämä höyhenasuiset suitsuttivat ilmoille miljardeittain höyheniä. Show huipentui jumalattoman ison enkelin, puhallettavan sellaisen, esilletuloon. Hyvä selitys, eikö? :D

Höyhenasuinen ihminen

Yin Yang

Puhallettava enkeli

Perthin iltatrafiikkia

Viimeinen päivä ennen 12 päivän autoreissua länsirannikolla (siitä juttua seuraavassa julkaisussa) menikin rauhallisesti. Jonkun verran pakkailua, kiertelyä PeJen naapuruston lähellä olevassa Subiacon kaupunginosassa. Illalla söimme tortilloja ja katsoimme Putousta. Edelleen oli Hirrveen, Hirrveen hauskoja hahmoja ja Perrsoonia. Ei ole tarvinnut surauttaa töihin pitkään aikaan, toivoo Eevertti Luttinen. Heh heh :D

Subiacon puistossa

Automatkan jälkeen olimme vielä pari yötä PeJen luona, joista työvuorojen vuoksi oli jälleen paikalla vain Je. Oleskelu ennen poislähtöä Perthistä koostui lähinnä löhöilystä, ison vaatevuoren pesemisestä, löhöilystä, pakkaamisesta, eväiden tekemisestä junamatkalle, blogin päivittämisestä ja Jennan kanssa höpöttelystä. Kiitos siis PeJelle eli Petelle ja Jennalle, että saimme olla teidän luonanne Perthin vierailun ajan, ja että saimme hieman paikallista suomalaista näkökulmaa Australialaiseen elämään. :)

PeJe ja me