Kolmatta kertaa Sydneyssä

Lähdimme etelämmäs pakoon itärannikon sateita ja tulvia Sydneyhyn asti. Vettähän sitä kuitenkin tuli sielläkin taivaasta meidän noustessa junasta. Hieman synkältä näytti meidän 8 päivän oleskelu ja odottelu Perthiin lähtevää junaamme. Yritimme vaihtaa lippumme yhteen aikaisempaan junaan (junia meni nyt täkäläisten kesällä jopa kaksi viikossa), koska Perthissä oli kauniita kelejä, aurinkoista ja yli 30 astetta lämmintä mutta se ei kuitenkaan onnistunut junan ollessa jo täysi.

Tällä kertaa Sydneyssä saimme majailla suomalaisen Ullan luona. Olimme saaneet Ullan yhteystiedot Jennikan äidin työkaverilta, ja vaikkemme tunteneet häntä yhtään (vielä), otimme yhteyttä. Ulla otti meidät ilomielin vastaan ja oli niin joustava, että otti meidät vastaan aikaisemmin kuin mitä olimme hänen kanssaan alun perin sopineet. Olimme siitä todella iloisia ja kiitollisia.

Tapasimme Ullan Sutherlandin lähiön junalaiturilla, johon tulimme lähijunalla ja siitä kävelimme tuttavallisesti rupatellen hänen asunnolleen. Sattuipa tietenkin hieman rankempi sadekuuro just meidän kävellessä sen lyhyen matkan ja kastuimme totaalisesti. :)

Syödessä ja puhuessa niitä näitä meni sitten koko ilta ihan kivasti. Ulla oli myös niin antelias, että antoi oman huoneensa ja sänkynsä meidän käytettäväksi, koska vierashuoneessa ei vielä ollut sänkyä. Hän sanoi pärjäävänsä siellä kapealla retkipatjallaan. Toivoimmekin todella sen olevan totta, koska ei meillä ollut tarkoitus häätää häntä omasta huoneestaan.

Seuraava päivä oli sitten Australia-päivä ja Ulla oli sopinut lähtevänsä Canberraan päiväretkelle yhden kaverinsa kanssa, joten lähdimme iltapäivällä kahdestaan katsomaan juhlallisuuksia keskustassa. Sattuikin niin, että Jennika oli onnekkaasti syntynyt juuri samana päivänä, joten eipä omia juhlia tarvinnut järjestää kun Sydneyn kaupunki järjesti ne puolestamme. Ensin kävimme kuitenkin päivän kunniaksi oikein ravintolassa syömässä, harvinainen tilanne näin budjettimatkaajalle (taisi olla toinen kerta koko matkan aikana). Sitten menimme kuuntelemaan ilmaisen konsertin Harbour Bridgen alla, The Rocks kaupunginosassa. Kuuntelimme kahta eri bändiä ja heidän musiikkinsa oli mahtavaa kuunneltavaa ja livenä todella mukaansatempaavaa. Myöhemmin etsimme heitä JuuTuupista ja ei ollut ollenkaan sama hyvä ja vauhdikas meno. Illalla yhdeksän maissa oli vielä hieno mahtipontinen ilotulitus-/valo-/ääni- show juhlapäivän kunniaksi.

The Rocks

Australia päivän hulinaa

Päivän sankari täpinöissään!

Blue King Brown

Darling Harbour ja ilotulitukset

Hyvää syntymäpäivää Jennika! tv. Sydney

Pitäähän sitä matkailijalla myös olla vain välihengailupäiviä, jolloin ei tee juuri mitään. Muutenhan tämä reissaaminen menee liian rankaksi. :) Olimme siis laiskoja ja nukuimme pitkään, hakkasimme vasaralla auki Port Macquarie Chrisiltä saamiamme macadamia pähkinöitä, käytiin Sutherlandin keskustassa kävelemässä ja löysimme kivan vihannes-/hedelmäkaupan. Ostimme varastomme täyteen tuoreita tuotteita samalla miettien, mitä ruokaa me sinä iltana keittäisimme meille kasaan.. Onneksi emme lähteneet minnekään kauemmas seikkailemaan, koska keskellä päivää Ullalta tuli viesti, että hänen pyörästään, millä hän töihin oli polkenut, oli puhjennut rengas. Piipahdimme siis ostamaan korjaustarvikkeita hänelle ollessamme kätevästi juuri kaupoissa.

"Tahdon saada rikki macadamia pähkinän..."

Sydneyn tunnetuimmat rannat Manly ja Bondi ovat useimmiten ruuhkaksi asti täynnä ihmisiä ja olihan ne jo meille tuttuja paikkoja, joten päätimme hioa (ja säästää muiden vedessä läträäjien terveyttä) surffaustaitojamme hieman syrjäisemmällä rannalla nimeltään Cronulla. Meille sanottiin, että jos pystyy surffaamaan Cronullan rannalla, pystyy missä vaan. Noh, ei se nyt niin loistavasti mennyt. Ranta oli kiva ja surffilautavuokraamosta saimme hyviä neuvoja, missä olisi paras paikka aloittelijoille yrittää saada aaltoja. Ranta oli melko äkkisyvä, piti pehmiksellä (soft board) makoillen meloa niinkuin ammattilaiset, jotta pääsisi sopiviin kohtiin aalloille. Raskasta puuhaa! Turhauttavalta tuntui, kun rehki ja rehki eikä päässyt mihinkään ja toiset rauhallisilla pitkillä vedoilla vetivät menemään vauhdilla ohi. Aallotkin olivat todella isot välillä, siis liian isoja meille.

Ainut kuva Cronullasta

Ulla oli pitkään halunnut tehdä yhden kävelyn Sutherlandin lähellä olevassa Royal National Park -kansaalispuistossa, mutta sää tai muu este oli aina tullut väliin. Sunnuntaina, hänen vapaapäivänään (ja meidänkin :D) näytti sää puolestaan todella hyvältä, joten päätimme lähteä kävelylle kolmistaan. Kävelyn alkupäähän menimme junalla Waterfallin asemalle. Alkupätkä oli pientä polkua pitkin, jota vesi luuli omakseen. Siitä oli tullut enemmän puro kuin polku. Pusikoissa rämmittiin ”polun” vierestä välttääksemme isoimmat lätäköt. Sen jälkeen seurasi vähän aikaa leveämpi helppotallustettava tiemäinen polku. Ensimmäinen puolisko reitistä menikin todella sukkelaan ja noin puolivälissä istahdimme vesiputouksen yläjuoksuun popsimaan eväitämme. Loppumatka muistutti sitten enemmän australialaisten käyttämää sanaa ”bushwalkia” (puskakävelyä) eli rämmittiin umpeenkasvaneella polulla kädet ylhäällä silmien suojana.

Puskakävelyä

"Siellä, siellä se Sydney on, voohooho"

Eksynyt mies

Goannan huono piilopaikka

Puu itkee verta

Päivästä oli tullut äärimmäisen kaunis ja kuuma, eikä pilviä taivaalla kauheasti möllöttänyt. Eilisestä punertava iho saikin vielä kirkkaamman ja loisteliaamman värin. Noin 10 km kävelyreitin loputtua emme suinkaan olleet vielä perillä Sutherlandissa, vaan siitä oli vielä tepastelua noin 6 km Ullan kämpille asti. Voimme sanoa, että kämpille tultuamme olimme kyllä melkoisen puhki auringonpaisteesta ja kävelemisestä. Loppuilta menikin löysäillessä ja ruokaa laittaessa.

Aamulla olimme kävelystä niin väsyneitä ja iho vielä hieman värikäs ulkona oleilusta, joten päätimme vain mennä Sydneyn keskustaan kävelemään. Olimme myös päättäneet löytää Ullalle jonkinlaisen kiitoslahjan ja kymmenien retkikauppojen ramppailun jälkeen löysimmekin sellaisen pienen ja mielestämme sopivan lahjan. Kävimme kävelemässä tunnelmallisessa The Rocks alueella jälleen ja myös vähän turistikrääsäkaupoissa. Oli mukavan rento päivä ja illalla teimme vielä rennosti hyvää ruokaa meille rennoille retkeilijöille.

Seuraava päivä olikin sitten viimeinen päivä mennä surffaamaan, koska lähtö junalla Perthiin oli edessä siitä seuraavana iltapäivänä. Surffaaminen sujui hieman paremmin kuin viimekerralla ollessamme samalla Cronullan rannalla. Kotimatkalla kävimme ostamassa runsaasti ruokaa junamatkaamme varten ja ilta menikin sitten kokkaillessa ja jutellessa Ullan kanssa.

Viimeinen aamupäivä sujahtikin nopeasti ohi tungettuamme kaikki tavaramme rinkkoihin ja raahauduttuamme kaikkine kamppeinemme juna-asemalle. Kiitos Ulla, vielä tätäkin kautta, hyvin paljon siitä, että saimme asustella viikon päivät luonasi!! :)

Suomalaiset