Mutta missä on JJ: Joulunaikaan Brisbanessa

Ollessamme Fraser Island -retkellä meillä ei ollut vielä tietoa mihin menemme seuraavaksi. Olimme lähetelleet useita Couchsurfing pyyntöjä ja kyselleet muutamia helpX -paikkoja, josko jollain olisi ollut tilaa joulunajaksi. Erityisesti jäi harmittamaan helpX -paikka paikassa nimeltä Eumundi: siellä olisi ollut tehtävänä valmistaa ja maalata didgeridooita erään miehen apuna. Se kuitenkin kariutui, sillä hänellä oli jo auttajia silloin. Kun palasimme retkeltä, oli meille kuitenkin tullut yksi hyväksytty vastaus Brisbanesta henkilöltä nimeltä Ben. Hän kuitenkin lupasi meille, että hänen luonaan voi olla muutaman yön ennen joulua, joten pääpäivät eli aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä olivat vielä aivan auki.

Ben sanoi vastauksessaan, että olimme tervetulleet hänen vanhempiensa joulujuhliin päivänä, jolloin saavuimme. Saapumisaikamme oli vain niin aikaisin, että Ben työssäkäyvänä oli vasta aloittanut päivänsä, kun olimme Brisbanessa. Noh, laitoimme rinkat juna-asemalla säiltykseen ja menimme lähellä olevaan South Bankiin (kaunis puisto-/oleskelualue) nauttimaan päivästä, ottamaan nokosia, syömään lounasta jne. Iltapäivemmällä otimme junan Benin luo.

South Bank

Kävelykuja South Bankissa

Ben tuli hakemaan meitä Indooroopillyn juna-asemalta ja hän sanoi, että hänen luonaan oli seuraavana yönä myös kolmas sohvasurffari. Odottelimme saksalaisen Nelen mukaan ja kävimme pikaisesti Benin luona suihkussa ja suunnistimme Benin vanhempien luokse. Siellä olikin odottamassa aika iso ihmismassa nuorista vanhoihin. Benin äiti oli valmistanut suuren buffettipöydän, joka notkui erilaisia herkullisia antimia kinkuista suklaakekseihin. Nam! Ilta menikin seurustellessa ihmisten kanssa ihan mukavasti. Loppuillasta saimme myös vastauksen, missä tulemme olemaan jouluna. Eräs vanhempi naisihminen, Meredith nimeltään, jutteli meidän kanssamme matkustelusta. Hän kysyi, niinkuin monet muutkin olivat kysyneet, että missä aiomme viettää joulua. Vastauksena oli sama: "Emme tiedä vielä". No, Meredith siihen tokaisi, että tulkaa viettämään joulu heidän luokseen. No toki suostuimme tarjoukseen. Ihmeellistä luovimista välillä ollut tämä meidän matka :)

Ben, Nele ja JJ

Seuraavana päivänä kävimme keskustassa pyörimässä vähän vesisateessa West Endin kaupunginosassa. Sieltä sitten kävelimme taidemuseoon ihmettelemään kauniita maalauksia (kauneus on katsojan silmässä). Loppuillasta menimme Benin ja hänen kämppispariskunnan kanssa heidän ystäviensä joulupippaloihin, jossa oli ihan mukavaa tavata taas uusia ihmisiä. Talo, jossa juhlat olivat, oli huikean iso. Siellä asui muutama ihminen kämppismeiningillä. Jennika sai opastetun kierroksen sillä aikaa, kun Jukka jammaili (rummutellen) talossa asuvan ja muiden viereiden kanssa musiikkihuoneessa. Kyllä, sattumalta he tarvitsivat rumpalia ja Jukka otti tehtävän innolla vastaan monen kuukauden rummuttelutauon jälkeen :D

Sateinen päivä West Endissa Esp... eiku Brisbanessa

Taiteen arvostaja

Jouluaatto

Olimme viellä Benin luona, sillä Australialaisten joulun juhlapäivä on 25. päivä (englantilaisen perinteen mukaan). Jouluattona halusimme käydä katsomassa keskustassa viime hetken ruuhkaa: aika vähän oli kuitenkin ihmisiä siihen nähden kuin olisi luullut olevan. Kävimme myös kävelemässä pitkän lenkin Kangaroo Point Cliffs nimisellä alueella, josta sai hyvän yleiskuvan Brisbanesta hieman korkeammalta katsottuna. Kun tulimme takaisin, kävimme Benin kanssa katsomassa ns. jouluvalokatua. Se oli Brisbanessa järjestettävä kilpailu, kenellä on hienoimmat jouluvalot. Monta vuotta voittajaksi selviytynyt vanha pariskunta vei kyllä aivan selvästi voiton. Heidän talonsa jouluvalot olivat ehkä övereimmät, mitä olemme koskaan nähneet. Toisaalta he kyllä käyttävät kuulemma ainakin puolisen vuotta aikaa saadakseen kaikki valot asennettua jouluun mennessä.

Jouluruuhkaa Brisbanessa

Mutterikala, Kangaroo Point Cliffs

Näkymä Kangaroo Point Cliffsilta

Näkymä Kangaroo Point Cliffsilta toiseen suuntaan

Överit jouluvalot

Illalla söimme Benin ja hänen kämppispariskunnan kanssa pitsaa ja katsoimme elokuvan Apinoiden planeetan synty. Me molemmat käytimme hyväksemme teknologiaa ja Skypetimme joulutervehdykset koto-Suomeen. Jouluaatto oli todellakin erilainen, ilman lunta ja kaikkea sitä mihin on Suomessa tottunut :)

Joulupäivä

Ben vei meidät aamulla Meredithin ja Paulin (ja heidän perheensä, kaksi poikaa, William sekä Sebastian ja koira Chloe) luokse; pariskunnan, jonka tapasimme Benin vanhempien joulujuhlassa. Heidän luonaan vietimme mukavan joulupäivän. Ensimmäisenä oli lahjojen jako. Olimme ostaneet perinteisen suklaaboksin Meredithille ja Paulille ja heillä oli meille tekninen pyyhe — ja suklaaboksi. Sitten söimme jouluaterian, jonka siivittämänä uusina erittäin hyvinä makuelämyksinä koimme uunissa valmistetun kurpitsan ja luumuvanukkaan jäätelön ja brandybutterin eli viskivoin kanssa. NAAM!

Chloe

Meredith, Paul ja matkalaiset

Kävimme Meredithin ja Paulin kanssa ulkoiluttamassa koiraa heidän kotia lähellä olevalla puistoalueella. Siellä kävellessämme he kertoivat meille paljon tulvista, jotka saivat koko Brisbanen kaupungin sekaisin viime vuonna. Itse asiassa ne olivat olleet aika tasan vuosi sitten. Puistoalue, jossa kävelimme oli kärsinyt aika pahasti. Paul näytti muutaman paikan, jossa hän oli viime vuonna melonut kanootilla puiden yläpuolella. He puhuivat, kuinka tällainen luonnonkatastrofi järkyttää ihmisiä, mutta myös tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan, sillä he kertoivat kuinka naapuruston väki oli auttanut toinen toisiaan, jos vain kuinkin pystyivät: jos joku sai sähkön aikaisemmin takaisin kuin toiset, muiden jatkojohdot kiemurtelivat kyseisen naapurin taloon.Palatessamme kävelyltä ja päivän kääntyessä illaksi pelasimme heidän kanssaan monopolia, jonka voitti Sebastian mennen tullen. Meistä muista ei ollut mihinkään.

Tämä puisto oli järvi tulvan aikana (vesi puiden latvatasolla)

Tapaninpäivä

Kävimme aamupäivällä perinteisellä Tapaninpäiväuinnilla talon pihalla olleessa uima-altaassa, paahtavassa auringonpaisteessa. Iltapäivällä kävimme Paulin ja Meredithin kanssa Mt. Coot'ha vuoren näköalapaikalla: toiseen suuntaan avautui näkymä Brisbanen kaupunkiin ja sen läpi mutkittelevaan jokeen ja toiseen suuntaan näimme Australian Kordillieerit (Great Dividing Range). Illemmalla juttelimme heidän kanssaan milloin mistäkin ja söimme illallista. Ja silitimme Chloeta.

Brisbane

Nuorna vitsa väännettävä

Tapaninpäivän pulahdusallas

Päivät joulun jälkeen ennen uutta vuotta

Olimme vielä yhden päivän Meredithin ja Paulin luona. Tuona päivänä kävimme heidän suosittelemallaan CityCat (kaupungin joella kulkeva katamaraani) ajelulla, joka kesti noin parisen tuntia. Näimme Brisbanen vesivinkkelistä. Katamaraani oli outo vehje, sillä vaikka vedessä oli aika paljon aaltoja, se meni vain kummitusmaisesti eteenpäin aalloista välittämättä. Tuntui kuin se olisi lentänyt. Aivan uudenlainen kokemus!

Brisbanen julkisivua

Brisbanea vähän kauempana joen varrella

Äärioikeistolaislintu häpesi jälkeenpäin vakaumustaan

Seuraavana päivänä Meredith antoi meille kyydin keskustaan, ihan varaamamme hostellin eteen, koska hänellä oli asioita kaupungille. Pari viimeistä päivää ennen uutta vuotta meillä meni sitten hengaillessa Brisbanen keskustassa. Tarkoituksenamme oli viettää yksi kiva päivä Darrassa (Brisbanen kaupunginosa ja yksi nimitys krapulalle), mutta esim. Ben kertoi, ettei siellä oikeastaan ole mitään nähtävää: pelkkä teollisuuskaupunginosa, johon sopii hyvin tuo Darra nimi (kerroimme mitä se tarkoittaa suomeksi). Ja tuli muuten mieleen ihan kuriositeettina Australialaisista nimistä: New South Walesissa on kaupunki nimeltä Tumut (yksi nimitys humalalle).

Kävimme ensimmäisenä iltana kävelemässä South Bankissa. Siellä oli joku teknofestivaali, hyi. Mutta South Bankin toisessa päässä oli ihan hauska kolmen jäppisen katuesitys meneillään. Kitaralaulaja (punkmainen huutaja), saksofonisti ja rumpali (cahones) soittivat aika energisesti välillä jopa yleisön seassa juosten kappaleen "When the saints go marching in".

Toisena päivänä pakkasimme uuden vuoden reissua varten ja kävimme myös tarkistamassa toisen taidegallerian, jossa oli jonkun Japanilaisen taiteilijan näyttely: hän teki (oli tehnyt jo n. 30 vuotta) taidetta fixaation omaisesti käyttäen polka dotteja (samanvärisiä palloja tietyn välimatkan päässä toisistaan toistuvana kuviona). Ei voi kuin sanoa, että voi hyvänen aika. Sitä huomaa joskus, että taide saattaa olla aika väkisin väännettyä roskaa. Varsinkin, jos sama teema on ollut vallitsevana jo sen 30 vuotta.

Taidekuningatar...

...ja hänen ylhäisyytensä taiteesta väsynyt palvelija

Mutta missä on jj?

Ja lopuksi voisimme vielä esittää kiitokset Benille, yhdelle ystävällisimmistä tapaamistamme ihmisistä Australiassa. Hänen kauttaan saimme viettää ihanan joulun ajan Brisbanessa, joka oli täynnä yllätyksiä. Lisäksi kiitokset Meredithille ja Paulille, joiden seurassa viihdyimme myös hyvin jutellen todella paljon matkailusta ja tietenkin muista mieltä ylentävistä aiheista.

Brisbanen kuviin, Brisbanen tunnelmiin...