Fraser Islandilla

Illalla ennen retkelle lähtöä meille oli pieni info-tilaisuus. Retkellä tulisimme liikkumaan nelivetoautoilla, pinkeillä sellaisilla :) ja saimme paljon neuvoja miten ajaa hiekkarannalla, ylittää virtauksia sekä pehmeitä hiekkadyyneja. Infotilaisuudessa tapasimme muut retkeläiset sekä oppaamme. Opas oli melko lyhyt, pulleavatsainen, valkokiharatukkainen ja valkopartainen ukkeli. Luonnollisesti tähän vuodenaikaan, eli viikko ennen joulua, hän hänen päätään lämmitti tonttulakki, joten kutsuimme häntä "Santaksi" (Joulupukki). Hän oli tosiaankin persoonallisuus rumalla kielenkäytöllään; aina kuitenkin pilke silmäkulmassa ja vatsa pomppien naurusta.

Santa ja me

Pinkki neliveto

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja kahteen pinkkiin autoon ahtautuminen kaikkien tarvikkeiden, telttojen ja omien kamojen kanssa. Ennen Fraser Island -lautalle ajoa kävimme vielä porukalla ruokakaupassa ostamassa ruoat kolmeksi päiväksi. Santa osasi arvioida hyvin miten paljon aamumuroja ja lihaa tarvitaan meidän kokoiselle ryhmälle, koska hän oli muistaaksemme jo 84 kertaa aikaisemmin tehnyt samaisen retken.

Lautalta ajaessa Fraserin saarelle olikin heti aika kytkeä neliveto päälle. Ajoimme kapealla metsätiellä saaren lävitse itäiselle rannalle. Metsätie oli pelkkää pehmeää hiekkaa tai vieläkin pehmeämpää hiekkaa. Sveitsiläinen poika, joka oli meidän autossa ensimmäisenä kuskina joutui väistämään hieman sivuun vastaantulevia ja tietysti juutuimme hiekkaan. Santa joutui tulemaan ohjauspyörän taakse ja moottori huutaen hän sai auton pikkuhiljaa takaisin urille. Kannattaa ennen kriittistä kohtaa vaihtaa tarpeeksi alhaiselle vaihteelle, ettei joudu vaihtamaan keskellä pehmeätä hiekkaa, koska silloin juuttuu melko varmasti, Santa neuvoi. :)

Ajelua hiekalla

Päästiin sitten oikein hienosti juuttumatta saaren toiselle puolelle sijaitsevalle 75 Mile Beachille (120km pitkä ranta). Trafiikki oli rannalla melkoinen, suurin osa retkiryhmiin kuuluvia autoletkoja, mutta näkyi myös yksityisiä autoilijoita. Pysähdyimme rannalle ja Santa lähetti meidät pienelle kävelylle metsään. Noin tunnin kävelyn jälkeen, jonka aikana näimme nukkuvan käärmeen ja agressiivisesti hyökkäävän hämähäkin (yksi retkeläisistä ajatteli olevansa nokkela häiriköidessään sitä kepillä), saavuimme isolle hiekkadyynille. Se oli kuin pieni aavikko, jossa vesi ei kuitenkaan ollut kaukana, koska hiekkakukkulan takana odotti jo kävelymme maali: järvi nimeltään Wabby. Saimme kaikki mitallimme eli viilentävän uintihetken kylmässä järvivedessä.

75 Mile Beach

Hiekka-aavikko keskellä saarta

Hiekkadyynejä

Lake Wabby

Nukkuva käärme

Wabbysta matka jatkui saaren pohjoiseen päähän, jossa oli ensimmäisen yön leirintäalue. Pystytimme teltat ja rupesimme laittamaan ruokaa: salaattia ja grillipihvejä. Perinteistä australialaista ruokaa: BBQ:ta. Ruoan jälkeen jatkui seurustelu juomatölkki toisessa ja tikku vaahtokarkkien grillaamista varten toisessa kädessä. Muutama juomaleikkikin tuli leikittyä ja yksi porukasta, joka harrasti salsa tanssia, yritti opettaa sitä meille vähän: toiset onnistuen paremmin kuin toiset hieman kankea lanteisemmat. :D Siinä se ilta menikin nopeasti ja lopulta oli pakko kömpiä telttaan ja makuupussiin nukkumaan.

Aamulla meidät herätettiin jo kello 04.30 katsomaan auringonnousua rannalla. Väsytti, mutta ajattelimme sen olevan hieno kokemus, joten silmiä hieroen tepastelimme rantaa kohti. Hieno oli auringonnousu, vaikka horisontissa möllötti vähän pilviä. Saimme nukkua vielä parisen tuntia tultuamme takaisin leirintäalueelle ja 07.00 oli aika pakata leiri kasaan ja lähteä liikkeelle.

04:30 aamulla, Fraser Island

Aamu dingo (kuvan ottanut Sandro Iten)

Kävimme ensin Champagne Pools nimisellä paikalla. Rantakallioihin oli muodostunut pieniä altaita, joihin aallot välillä pärsikvät kalliolaitojen yli. Polskimme siellä kylmässä merivedessä välillä pelaten vähän pallopeliä. Pooleille ajaessa joutui nousemaan jyrkkää hiekkadyyntä ylös ja tullessamme alas takaisin jotkut aasialaiset olivat juuttuneet keskelle ylämäkeä pehmeään hiekkaan ja lisäksi väärälle puolelle tietä. Siihen muodostuikin pieni kaaos, koska tiellä liikkui paljon autoja. Oppaamme meni auttamaan, kuten monen muunkin retkiryhmän opas ja lopulta he saivat auton irti hiekkakasasta. Hiekkaa oli yhtä paljon kuin olisi ollut noin puoli metriä irto lunta tiellä (niinkuin Suomessa nyt?) ja tuntuikin samalta ajaessa.

Champagne Pools

Samppanjaa altaassa (kuvan ottanut James Hosegood)

Oleskelua altaassa

Kaaos hiekkatiellä (kuvan ottanut Colette Matthews)

Seuraava kohteemme oli sitten Indian Head näköalapaikka. Se oli melkein ainut kalliomuodostelma koko hiekkaisella Fraser islandilla. Sieltä oli todella kauniit näkymät molempiin suuntiin saaren pitkälle 75 Mile Beach rannalle. Sieltä jatkoimme matkaa katsomaan Pinnacles kiviseinää ja Eli Creek jokea, jossa pulikoimme hieman kylmässä vedessä. Siellä pystyi joessa tekemään kävelylenkin sademetsän keskellä. Ihan jännä kokemus sekin :)

Indian Headin päällä istuskelemassa

Jennika korkealla

Aallot lyö rantaan

Pinnacles

Mahenon haaksirikko matkan varrella (kuvan ottanut Sandro Iten)

Palmun varjoja Eli Creekissa

Eli Creek

Sitten ajoimme pitkin 75 Mile rantaa pitkin, jonka jälkeen koukkasimme sisämaahan. Tie vei Birrabeen järvelle, jossa vietimme loppuiltapäivän. Onneksi saimme olla siellä rauhassa muilta retkiryhmiltä eli ihmismassasta ja hälinästä. Vietimme yön taas leirintäalueella keskellä metsää, johon ajoimme suoraan järveltä. Jukka ajoi jonkun ajan rannalla ja myös matkalla järvelle. Hyvin meni, vaikka tie järvelle oli todella kapea korkeilla reunoilla. Tie oli hyvin pehmeää hiekkaa ja välillä jännitti, että nyt jäädään kiinni mutta onneksi ei. :)

Kapeita hiekkatietä ajamassa

Lake Birrabeen

Jutustelua rantavedessä (kuvan ottanat Colette Matthews)

Seuraavana päivänä käytiin Lake Basin järvellä uiskentelemassa vähän aikaa ja sitten teimme n. 6 km kävelyretken McKenzie järvelle. Tämä retkemme viimeinen kohde on saaren kuuluisin järvi ja ranta olikin ihan täynnä turisteja. Oppaamme neuvoi meitä menemään hieman sivummalle pienen metsikön läpi pienelle sivurannalle, jos halusimme olla enemmän rauhassa. Siellä ei ollutkaan niin paljon ihmisiä ja nautimme siellä jonkun aikaa upeasta järvestä.

Sininen kingfisher lintu

Hiippailua metsässä

Lake Basin

Lake McKenzie

Päärannalla kävellessämme näimme, kun dingo kävi nuuhkimassa kaikkien laukut ja ottikin yhden ihmisen laukun ja juoksi sen kanssa metsään. Se ei kauheasti pelännyt ihmisiä mutta ihmisten tulisi kyllä varoa dingoja hieman; vaikka se on ihan kiltin koiran näköinen, se on suhteellisen vaarallinen petoeläin.

Dingo varastelupuuhissa (kuvan ottanut Colette Matthews)

Vietettyämme jonkun ajan järvellä olikin aika aloittaa matka takaisin Hervey Bayhin. Lautan jälkeen maantiellä meitä odotti poliisi ja puhallustesti. Irlantilainen retkikaverimme vitsailikin, että olisi ollut hassua, jos joulupukki oppaamme Santa olisi jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja joulu olisi peruttu! :D

Illalla kopioituamme toistemme kameroitten muistikortit kävimme yhdessä ulkona syömässä ja hostellimme baarissa istumassa. Lyhyt yö oli taas edessä, koska jouduimme heräämään seuraavana aamuna kello 04.00 junalle. Hauskalla retkellä olimme ja kaikki retkeläiset olivat todella mukavia ihmisiä (sekoitus englantilaisia, irlantilaisia, sveitsiläisiä, japanilaisia ja saksalaisia) — unohtamatta räikeää, kiroavaa ja hauskaa opastamme Santaa. :D

Retkiryhmä