Townsvillessa

Cairnsin mukavien retkien ja tunnelmien jälkeen matkasimme Townsvilleen. Olimme saaneet sähköpostia 25 -vuotiaalta omassa ohjelmointiyrityksessä työskentelevältä Craigilta, joka oli vastannut myöntävästi HelpX -pyyntöömme. Saavuttuamme lauantai-iltapäivällä Townsvilleen Craig ja hänen ystävänsä Dave hakivat meidät asemalta ja menimme tyypilliseen australialaiseen taloon (kaksikerroksinen tulvien varalta) , jossa Craig ja hänen ystävänsä Blaine asuivat. Meille oli järjestetty tervetuliasjuhlat, kun taas edellinen HelpXääjä oli lähdössä seuraavana päivänä, niin hänelle oli järjestetty lähtöjuhlat. Ensimmäinen ilta meni siis mukavasti tutustuessa paikallisiin ihmisiin.Ja muuten, ihan vain maininnan arvoisena asiana: 1) huonetta, jossa asuimme, asutti aikaisemmin tyyppi, joka asui nyt Suomessa, töissä Espoossa 2) Craig oli töissä IT-alalla 3) Blaine oli soittanut viulua aikaisemmin.

Olimme Townsvillessa noin puolentoista viikon ajan. Oli mukava pysähtyä hetkiseksi jälleen paikoilleen ja nauttia pelkästä olemisesta. Nimittäin, meidän HelpX -työkuorma ei ollut mitenkään päätä huimaavaa. Kysyessämme pojilta, mitä he haluavat meidän tekevän yösijan ja ruoan vastineeksi, saimme vastaukseksi, että kunhan jotain teette. Noh, teimme yleensä aamulla 1-2 tuntia töitä lähinnä siivoten keittiötä poikien ollessa erittäin sotkuisia keittiökäyttäytymisessään: kaikki kaapin ovet auki, kahvin porot pöydille jne. Tämän lisäksi tuohon parin tunnin rupeamaan kuului myös eri päivinä koko kämpän imurointia ja luutuamista terassia myöden, vessan siivoamista, pihan lakaisemista ja palmun oksien keräilyä jne, kaikkea yleistä kämpän ylläpitoa. Yleensä askareiden jälkeen söimme aamiaisen ja katsoimme BBC:n tuottamaa "Human Planet" - dokumenttisarjaa poikien olohuoneen isosta tv:stä ja maanjäristyksiä aiheuttavasta kotiteatterista. Iltaisin teimme myös illallisen pojille, mutta erään kerran tehtyämme suomalaisia lihapullia jäi mausteiden määrä hieman vähäiseksi suuren jauheliha määrän vuoksi. Tämän jälkeen Blaine "kohteliaasti" ei vain syönyt tekemiämme ruokia. :D Ei aina voi onnistua.

Lattiakaivotonta ja käsisuihkutonta vessaa siivoamassa

Mikä vihannes?

Puolentoista viikon ajan "työpäivän" jälkeen meidän tukikohtamme oli "The Strand" eli Townsvillen pitkä rantabulevardi. Siellä oli ns. laguuni eli suolavesiallas, jossa pystyi uimaan (Australian itärannikon pohjoisosa on meduusa-altista aluetta). Altaan äärellä paistattelimme monta päivää nauttien vain elämästä. Yhtenä päivänä rutiini altaalla poikkesi siten, että meren puolelle tuli krokotiilin rotkale jostain. Tämä aiheutti sen, että ranta suljettiin pariksi päiväksi (meitähän se ei haitannut, sillä laguuni oli siis eristetty allas). Kysyimme pojilta myöhemmin, että onko yleistä, että krokotiili tulee hengailemaan rannalle. Vastaukseksi saimme, että tosi harvoin. Meillä kävi siis "tuuri", olimme etuoikeutettuja näkemään tämän ihmeen :)

Laguuni ylhäältäpäin

The Strandilla

Krokotiilin kaverina oli myös kilipkonna!

Townsvillen nähtävyytenä pidetään ns. Magnetic Islandia. Paikalliset sanoivat, että ei se kummoinen paikka ole, jos siellä vain yhden päivän viettää. Tämän — ja superkalliin lauttalipun — vuoksi jätimme menemättä sinne. Siellä olisi ehkä mahd. kanske nähnyt koaloja, mutta koaloja voi nähdä vielä muuallakin villinä (siis eläintarhassahan niitä jo olikin). Nähtävyysseikkailuja Townsvillessä oli siis melko vähän. Yhtenä päivänä Craig ja Dave veivät meidät muun muassa parille kukkulalle (Castle Hill ja Mt. Stuart) katsomaan, miten laajalle Townsvillen kaupunki oli levinnyt. Laajalle. Lisäksi itse kävelimme jälleen ympäriinsä katsellen ja ihmetellen elämänmenoa. Viimeisenä iltana kävimme kävelemässä Pallarenda rannalla ja nauttimassa iltatuulen hyväilystä  ja auringonlaskusta.

Taustalla Magnetic Island

Townsville Casthe Hillin huipulta

Kala Pallarendalla söi Jennikan

Iltachillailua

Townsvillessä siis ei paljon äksöniä ollut, mutta aika, jonka siellä vietimme olikin hieman rentoutumisen aikaa ja tutustuimme hauskoihin ihmisiin. Pidemmällä matkalla on mukava välillä vain pysähtyä ja öllöttää. Ai niin, Jukan haavat olivat tulehtuneet (todennäköisesti snorkkelointireissun jäljiltä), koska haavoissa olleet sulavat tikit eivät olleet sulaneet. Pikainen visiitti lääkärillä selvitti ongelman ja valtakunnassa oli taas kaikki hyvin :)

Ja matka jatkuu!