Whitsundays retkellä

Juomapullot täytettyinä, uintikamppeet repussa ja hymy naamalla hyppäsimme bussiin, joka haki meidät aamulla hostellista ja ajoi meidät ja muun porukan satamaan. Siellä odotteli iso valkoinen moottorivene miehistöineen. Päivästä näytti tulevan hieno auringon paistaessa jo näin varhain hyvin polttavasti.

Lähdimme köröttelemään melko hitaasti kohti Airlie Beachin ulkopuolella lilluvia saaria. Veden väri muuttui hauskasti turkoosista Fazerin siniseen riippuen merenpohjan koostumuksesta. Tuuli puhalteli viilentävästi hiuksissa meidän istuessa yläkannella nauttien kauniista saaristosta.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mantaray Bay Hook Islandin edustalla. Siellä kaikille jaettiin meduusapuku ja snorklaustarvikkeet. Meille oli myös pieni snorklauskoulu, jossa opimme sanomaan "two" voimakkaalla t:llä samalla voimakkaasti puhaltaen. Tällä tavalla saa snorkkelin tehokkaasti putsattua vedestä. Se oli uutta meille molemmille. Aikasemmin olimme vain puhaltaneet putkeen, mutta tämä oli paljon tehokkaampi tapa.

Snorklatessa näimme koralleja ja paljon kaloja. Tämä paikka erosi Isosta valliriutasta kuitenkin aika paljon. Riutta ei ollut yhtä värikäs eikä yhtä iso ja jylhä. Hyvää oli kuitenkin, että riutan yläosa oli melko lähellä pintaa ja kalat, jotka uiskentelivat riutan lähistöllä, olivat näin lähempänä meitä ja meidän kameraa.

Terse!

TWO!

Vedenalainen värimaailma

Raparperikoralli

Kalaparvi

Aivokoralli

Seeprakala

Vessanmattokoralleja

Vesikuplia

Isovessanmattokoralli

Muodostelma

Hengitysaukko

Karjalan (piirakka) koralli

Rypyläinen koralli

Jonkun ajan polskittuamme vedessä meidät kutsuttiin takaisin veneelle ja jatkoimme matkaa. Seuraava kohteemme oli näköalapaikka nimeltä Hill Inlet. Matkalla sinne eräs miehistön jäsenistä vihelsi kotkille ja ne alkoivat seuraamaan meidän venettä. Miehellä oli lihan palasia, joita hän heitti ilmaan kotkien napatessa ne kynsiinsä. Jotenkin oli hienoa! Perille päästyämme meidät kuskattiin rantaan moottoriveneeltä pienellä kumiveneellä, koska ranta ei ollut tarpeeksi syvä isolle moottoriveneelle eikä laituria ollut. Näköalapaikalle piti kävellä lyhyttä jyrkkää polkua pitkin. Näky, joka oli vastassa oli ihan mielettömän kaunis. Aurinko paistoi, meri oli kirkkaan turkoosinen, hiekkarannat pehmeän valkoisia ja metsät kauniin vihreät. Yksi kauneimmista näköaloista, mitä olemme matkallamme tähän asti nähneet. Otimme runsaasti kuvia ja jonkun aikaa siinä pällistettyämme olikin jo aika tallustaa hiki valuen takaisin odottavalle veneelle.

Kotka sai ravintoa

Hill Inlet

Apinamies naisineen

Näköalapaikan jälkeen oli suuntana ranta nimeltä Whitehaven, jonka näimme vuoren päältä hetki sitten. Rantavesi oli täynnä purjeveneitä, katamaraaneja ja isoja moottoriveneitä. Yleensä ranta ei ole niin täynnä porukkaa, mutta juuri nyt oli yliopistoilla lomaa, joten turistien lisäksi oli ranta täynnä nuoria ausseja nauttimassa samasta rannasta ja auringosta meidän kanssamme. Ranta oli pitkä ja hiekka tosiaankin vitivalkoinen, hiekan seassa oli silikaatteja tulivuoresta, joten se narskui kuin perunajauho jalkojemme alla. Merivesi oli lämmintä sekä kirkasta, joten lilluimme siinä ja makoilimme rannalla, sillä aikaa kun miehistö laitteli meille ruokaa.

Uimahallissa

Linnunmaidossa lilluskelua

Uusinta rantamuotia

Whitehavenin rannan perunajauhohiekkaa

Whitehaven Beach

Ruokaa oli tosiaankin riittävästi ja se oli erittäin maukasta. Saimme grillattua lihaa, makkaraa ja paistettua sipulia runsaan salaatin ja leivän kera. Jälkiruokaa sai sitten vielä napostella monipuoliselta hedelmälautaselta. Metsästä ilmestyneellä goannallakin näytti olevan nälkä, kun se tuli kiinnostuneena hiippailemaan grillin ympäri.Vatsat täynnä meillä oli vielä hieman aikaa rentoilla rannalla ennen kuin matka takaisin Airlie Beachin satamaan alkoi.

Kotimatkalla menimme saarten ympäri toisesta suunnasta kuin tullessamme. Tämä reitti vei meidät avomeren puolelle, ja yllätyimme kuinka isoja aaltoja siellä oli heittelemässä meitä ja venettä. Seisoimme yläkannella aivan keulassa ja jouduimme tosiaankin pitämäään kiinni lujasti. Välillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä, koska vene kallistui niin jyrkästi (melkein 90 astetta). Kamerakin oli piilotettava, koska kastuimme aivan täysin aaltojen pärskeistä. Välillä aallot pärskivät laidan yli naamalle. Hauskaa se oli, mutta välillä vähän pelotti, kun vene nousi niin korkealle aallon mukana ja sitten laskeutui voimalla takaisin alas. Lopulta saavuimme satamaan väsyneinä ja märkinä mutta erittäin tyytyväisinä. Ja eikun bussikyydillä takaisin hostellille ja lepäilemään. Oli mahtava retki! :)

Matkalla takaisin

Velmu miehistö