Hervey Bayssa

Hervey Bayn edustalta löytyy saari nimeltään Fraser Island, joka kuuluu näihin "pakollisiin" nähtävyyksiin" täällä Australiassa. Itse asiassa kävimme kaksikin kertaa Hervey Bayssa ja ensimmäisenä kertana tulimme sinne junalla suoraan Airlie Beachilta. Olimme löytäneet kiinnostavan tyypin couhsurfingista nimeltään Dave, ja olimmekin sopineet hänen kanssaan, että saisimme yöpyä hänen luonaan. Olimme kiinnostuneet erityisesti hänen profiilistaan couhsurfingissa, koska hän kertoi siinä olleensa opas Fraser Island -retkillä ja nykyään tekevänsä retkiä couchsurfareiden kanssa. Harmiksemme saimme kuitenkin kuulla saavuttuamme paikalle, ettei hän juuri nyt pystyisi lähtemään retkelle, koska hänen kaikki nelivetoautonsa olivat pahasti korjauksen tarpeessa.

Daven luona oli meidän lisäksi yötä saksalainen Sarah ja hänkin halusi käydä Fraserilla retkellä. Dave näytti meille kartalla, mihin kaikkialle kävelemällä tai pyöräilemällä pääsisi ja mihin on hyvä leiriintyä yöksi, jos olisimme halunneet lähteä saarelle pienellä porukalla ilman häntä. Hän neuvoi miten siellä tulisi liikkua ja miten piilottaa ruoat yöksi puuhun dingojen varalta. Kävely- tai pyöräilyretken tekeminen saarella tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei koko saarta millään pystyisi koluta läpi, ja pohjoisessa olevat nähtävyydet jäisivät näkemättä. Päädyimme kuitenkin siihen, ettemme haluaisi lähteä sinne isolle saarelle yksin pyörimään ja eksymään ilman opasta. Ei meillä sentään niin loistavia erämiestaitoja vielä ole. :)

Sovimme Daven kanssa, että kävisimme tässä välissä Caloundrassa, mikä oli seuraava stoppimme (josta olikin edellisessä tekstissä juttua) ja tulisimme noin viikon päästä takaisin, jolloin hän arveli saanneensa autot korjattua ja pystyisi lähtemään kanssamme retkelle.

Vietimme kuitenkin ihan mukavia hetkiä Hervey Bayssa parisen päivää Daven ja Sarahin kanssa. Erityisesti jäi mieleen meidän Sarahin kanssa pelaama maraton-biljardi-peli. Kesti ihan varmasti yli puoli tuntia, että saimme mustan kasin lopulta reikään. Vissiin pitäisi hioa biljarditaitoja vielä pikkasen. :)

Käveleskelimme myös Hervey Bayn pitkällä rannalla ja kerran istuutuessamme varjoon lukemaan kirjaa kuului kirkumista rantavedestä. Kahden tytön vierestä näkyi paksukuonoinen mötykkä tiirailevan vedenpinnan yläpuolelle. Eläin tuli todella lähelle rantavedessä pulikoivia ihmisiä. Se oli kuin sukellusvene, joka silloin tällöin nosti nokkansa vedenpinnan yläpuolelle ikäänkuin tarkistamaan, että minkä näköisiä ihmisiä siellä rannalla oikein makoili. Hassun näköinen otus ja arvelimme sen olevan dugongi. Se ei kuitenkaan hitaista liikkeistään huolimatta tarttunut filmille. :)

Lähdimme siis pois Hervey Baysta eteläänpäin Caloundraan väliaikaisesti ja tultuamme takaisin Caloundrasta menimme hostelliin yöksi. Olimme Caloundrassa yrittäneet olla yhteydessä Daveen kuullaksemme jospa se retki Fraser Islandille voisi toteutua, mutta lopulta annoimme periksi, koska mitään selkeätä vastausta emme oikein saaneet. Tuntui kuitenkin, ettei meillä ollut aikaa enää odotella enempää, vaikki olisimme mielellään halunneet lähteä retkelle Fraserille hänen kanssaan. Caloundrassa olimme yrittäneet varata kaupallisen retken saarelle, mutta tuntui, että kaikki retket olivat täynnä. Lopulta hostellissa löysimme mielestämme hyvän retken itsellemme, johon olisi lähtö jo kahden päivän päästä. Parina odottelupäivinä olikin hyvin aikaa lähetellä couchsurfing -pyyntöjä seuraaviin paikkoihin. Ja retkestä sitten seuraavassa tekstissä...

Sunshine Coastilla

Matkamme Sunshine Coastille ja erityisesti Caloundraan oli Jukan entisen työkaverin, Juhan, ansiota. Hän ilmoitti sukulaisilleen Facebookissa, että me olimme tulossa Australiaan matkustelemaan ja voisi olla, että piipahtaisimme Caloundrassa jossain vaiheessa. Tämä tapahtui jo muinoin syyskuun tietämillä, mutta joulun aikaan otimme yhteyttä Juhan sukulaisiin uudestaan ja piipahtaminen venyi puolentoista viikon seikkailuksi Sunshine Coastin rannoilla sekä lähialueiden nähtävyyksiä ihmetellen.

Saavuimme Sunshine Coastille junalla Nambour nimiseen kaupunkiin. Kysyimme juna-asemalla, miten päästä Caloundraan (Aroonan kaupunginosaan) ja meille kerrottiin, että pitää ottaa bussi johonkin ja vaihtaa sitten siellä toiseen bussiin. Menimme neuvottuun bussiin, jolla meni ainakin tunti, että pääsimme vaihtopaikkaan. Kun jäimme pois, kuski sanoi soittaneensa meidän vaihtobussin kuskille. Hän sanoi, että kuski tietää teidän tulevan kyytiin. Emme tienneet tässä seuraavassa bussissa milloin meidän pitää jäädä pois. Noh, sekään ei ollut mikään ongelma, kun bussikuski pysähtyi yhtäkkiä jollekin pysäkille ja kääntyi meihin kysyäkseen, mihin tarkalleen olimme menossa. Sanoimme tien nimen ja kuski osoitti vähän matkan päähän, että tuossahan se on :) Too easy (liian helppoa), niinkuin Australialaisilla on tapana sanoa!

Kävelimme sitten Robertin ja Helenin luokse (siellä asui myös heidän tyttärensä Katherine) ja saimme tietää, että meille on paikka heidän poikansa, Jebediahin (nimi muutettu ujouden nimissä yksityisyyden säilyttämiseksi), luona. Robert ajelutti meitä hieman ympäriinsä kertoen eri paikoista ja söimme illallisen heidän luonaan. Kaiken tämän vieraanvaraisuuden lisäksi heillä oli meille vara-auto käytettäväksi, jotta liikuminen olisi helpompaa. Suuret kiitokset heille tästä ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudesta!

Robert, Helen ja me

Jebediahista ei ole kuvaa, koska hän kieltäytyi kunniasta :)

Puolentoista viikon ajan siis meidän päämajapaikkanamme toimi huone Jebediahin talossa. Ensimmäisen yön jälkeen Jebediahin sisko Katherine tuli aamulla käymään ja  vietimmekin liikunnantäyteisen aamupäivän pelaten XBoxin erilaisia Kinetic -pelejä pesäpallosta tennikseen. Loppupäivän kiertelimme Jebediahin kanssa lähialueita autolla vesisateessa. Kävimme esimerkiksi Mooloolabassa, Maroochydoressa ja Noosassa. Tuo kyseinen päivä sattui olemaan hänen vapaapäivänsä, joten muina päivinä emme niin paljoa häntä nähneetkään paitsi iltaisin, jolloin hän houkutteli meitä pelaamaan kaikkea muitakin Xboxin pelejä FPS (first person shooting) -peleistä autopeleihin. Jebediah taisikin viettää suuren osan vapaa-ajastaan pelaten :)

Sunshine Coastin eli Auringonpaisterannikon ympäristö antoi meille erinomaiset edellytykset kokeilla ensimmäistä kertaa surfaamista, eritoten bodysurfaamista (eli surffaamista ilman lautaa, pelkästään omalla kropalla). Olimme ylittäneet sen pisteen itärannikolla, että merivedessä uiminen oli sallittua — jopa suotavaa. Pohjoisen itärannikon inhottavien meduusojen elinalue ei ollut Sunshine Coastin leveysasteilla. Mahdollsita oli, että joku merituuli puhaltaisi näitä "vääriä" meduusoja paikalle, mutta se oli erittäin epätodennäköistä. Muut olosuhteet olivat periaatteessa optimaaliset, mutta koimme radion mukaan Sunshine Coastin kylmimmän joulukuun sataan vuoteen. Eräänä sateisena päivänä oli vain 15 astetta lämmintä ja silloin oli oikeasti aika kylmä. Paleli ja silleen :P

Mutta siis, bodysurffaamisesta oli puhe: me opettelimme bodysurffaamalla, miten suhtautua aaltoihin. Ensimmäisen kerran kävimme bodysurffaamassa paikassa nimeltä Kings Beach. Meillä oli pari eri tyyliä: kädet sivuilla taaksepäin ja ns. teräsmiestyyli. Teräsmiestyyli oli ns. virallisempi tyyli ja isoissa aalloissa se oli tarpeen, mutta kädet sivuille taaksepäin -tyyli oli hauskempaa pienissä aalloissa: sitä oli niinkuin ihmisluoti aaltojen päällä. Kävimme pariin otteeseen Kings Beachilla bodysurffaamassa. Kerran kävimme reppureissaajien suosimassa Noosassa bodysurffailemassa ja sieltä palatessa Sunshine Beachilla. Tyhmänrohkeina bodysurffaus Sunshine Beachilla oli hieman riskaabelia hommaa. Aallot olivat erittäin isoja ja rannalle olleen surffitiedotten mukaan ne olivat "DUMPING". Tällaisten aaltojen kouriin joutuminen tuntui kuin olisi ollut pesukoneessa. Aalto otti sinut mukaansa ja pyöritti sinua ympäriinsä. Jukka itseasiassa reväytti vasemman olkapäänsä aika kipeäksi tämmöisen aallon vuoksi. Seuraavan kerran, kun menimme Moffat Beachille bodysurffaamaan oli Jennika ainoa, joka sitä pystyi tekemään :) Niin ja muuten, Jukka loukkasi myös päänsä kerran Kings Beachilla sukeltaessaan aallon alitse: pää + hiekkatörmä = verinen haava otsassa :D

Kings Beach

Kings Beach 2

Alexandria Headland

Surffaaja Noosan rannalla

Sunshine Beachilla illalla

Aallot lyö rantaan Sunshine Beachilla

Automahdollisuuden vuoksi ajelimme ympäriinsä lähialueita melko paljon. Eräänä päivänä kävimme Yandinassa, jossa oli kaksi herkuttelijan paratiisia: inkivääri- ja makadamiatehdas. Inkivääritehdas oli hieman isompi kompleksi, jossa vietimme aikaa hieman kauemmin. Maistoimme siellä inkivääri-mango-makadamia-yhdistelmä-hirviösana-jäätelöä. Oli kyllä hyvää. Makadamia tehtaalta jäi mukaan Trail mix -pussi (erilaisia siemeniä ja pähkinöitä törkeän halvalla) ja makadamia-tumma suklaa toffeeta. Samaisena päivänä aikaisemmin kävimme samoilemassa Buderim nimisessä metsässä ja löysimme sieltä ihan kivan pienen vesiputouksen nimeltä Serenity Falls.

Syötävät suklaakengät

Suomen Arwen Serenity Fallsin juurella

Serenity Falls

Robertin ja Helenin tytär eli Jebediahin vanhin sisko, Libby, pyysi meitä pitkämatkalaisia käymään heidän luonaan Glasshouse Mountains nimisessä pikkukylässä. No emmehän voineet kutsusta kieltäytyä :) Päivä alkoi kuitenkin siten, että kävimme Eumundin kylässä, joka on kuuluisa markkinoistaan. Aika iso markkina-alue se oli kyllä isoine mutaparkkipaikkoineen (lisäksi tienvarret täynnä autoja). Markkinoilla tuli vietyttyä tovi katsellen kaikennäköisiä tavaroita  — ja oikeastaan myös siksi, että kaatosade yllätti markkinakansan. Markkinoilla oli muuten erittäin taitava kitaransoittajalaulaja esiintymässä, jota myös jäimme katsomaan: Australian Petteri Sariola!

Eumundin markkinahulinaa

Päivä jatkui ajellen Caloundran informaatiokeskuksessa olleen tädin neuvoilla: ajoimme pitkin kauniita teitä Sunshine Coastin sisämaassa. Matkalla pysähdyimme muutamalla näköalapaikalla sekä katsomassa Kondalillan vesiputous. Siellä olisi kuulemma pitänyt pystyä uimaankin, mutta vesi oli sateen jälkeen melko ruskeaa. Emme menneet uimaan.

Pienillä teillä huristelua

Kondalilla Falls

Joku hämis taas :P

Kumpi on aito?

Mount Coonowrin

Wildhorse näköalapaikka, Glasshouse Mountains sateen jälkeen

Illalla pääsimme perille Libbyn (ja Joshin, joka ei ollut vielä kotona) luokse. Kotona olivat myös heidän lapsensa Lara ja Ruby, jotka huomasivat melkein heti jotain erikoista: Jukan jalat olivat ihan veressä. Aikaisemmin Glasshouse Mountainsin informaatiokeskuksessa Jukka huomasi auton lattialla luikertelevia iilimatoja, muttei löytänyt jalastaan puraisujälkeä. Lasten huomion ansiosta päättelimme, että ne olivat menneet Jukan kenkien sisään Kondalillan vesiputouksen kävelyreitillä. Siitä saikin hyvät naurut, ettei mies edes ollut huomannut iilimatojen puraisua.

Ilta menikin mukavasti jutustellen ja jossain vaiheessa Joshkin tuli kotiin. Lapset menivät jossain vaiheessa nukkumaan ja "aikuiset" jäivät juttelemaan tärkeistä asioista Joshin tarjotessa maistiaiset Rakettibensaa (Rocket Fuel): pahimman makuista nestettä, mitä koskaan olemme maistaneet! Hyi Helkkari!

Seuraavana aamuna lapset eivät olleet pysyneet nahoissaan, kun olivat piirtäneet kuvan meistä. He olivat keksineet eri tapoja, miten saada kuvan annettua meille (esim. oven alta), vaikka olimme vielä nukkumassa. Herättyämme kävimme porukalla vielä pienellä piknikillä ukkosilman painostamassa ilmassa. Kun palasimme takaisin, oli meidän aika jatkaa eteenpäin takaisin Caloundraan. Kiitokset myös tälle perheelle vieraanvaraisuudesta ja terveisiä pienille lapsukaisille: energiselle Laralle ja päiväunelmoitsija Rubylle.

Koko perhe koolla

Huom. Jennikan lilat hiukset ja Jukan sinimusta parta

Muuten aikaa tuli kuluteltua Caloundrassa vain oleskellen ja ihmettelen: puistoissa blogia kirjoitellen, keskustassa pyörien (Baskin&Robbins jäätelö NAM!), Robertin ja Helenin luona käyden (mukavia keskuteluja) jne. Kunnes tuli päivä vastaan, että saimme järkättyä itsemme takaisin Hervey Bayhin tsekkaamaan Fraser Islandin. Siitä sitten seuraavaksi!

"Caloundrassa kaikki hyvin..."

Whitsundays retkellä

Juomapullot täytettyinä, uintikamppeet repussa ja hymy naamalla hyppäsimme bussiin, joka haki meidät aamulla hostellista ja ajoi meidät ja muun porukan satamaan. Siellä odotteli iso valkoinen moottorivene miehistöineen. Päivästä näytti tulevan hieno auringon paistaessa jo näin varhain hyvin polttavasti.

Lähdimme köröttelemään melko hitaasti kohti Airlie Beachin ulkopuolella lilluvia saaria. Veden väri muuttui hauskasti turkoosista Fazerin siniseen riippuen merenpohjan koostumuksesta. Tuuli puhalteli viilentävästi hiuksissa meidän istuessa yläkannella nauttien kauniista saaristosta.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mantaray Bay Hook Islandin edustalla. Siellä kaikille jaettiin meduusapuku ja snorklaustarvikkeet. Meille oli myös pieni snorklauskoulu, jossa opimme sanomaan "two" voimakkaalla t:llä samalla voimakkaasti puhaltaen. Tällä tavalla saa snorkkelin tehokkaasti putsattua vedestä. Se oli uutta meille molemmille. Aikasemmin olimme vain puhaltaneet putkeen, mutta tämä oli paljon tehokkaampi tapa.

Snorklatessa näimme koralleja ja paljon kaloja. Tämä paikka erosi Isosta valliriutasta kuitenkin aika paljon. Riutta ei ollut yhtä värikäs eikä yhtä iso ja jylhä. Hyvää oli kuitenkin, että riutan yläosa oli melko lähellä pintaa ja kalat, jotka uiskentelivat riutan lähistöllä, olivat näin lähempänä meitä ja meidän kameraa.

Terse!

TWO!

Vedenalainen värimaailma

Raparperikoralli

Kalaparvi

Aivokoralli

Seeprakala

Vessanmattokoralleja

Vesikuplia

Isovessanmattokoralli

Muodostelma

Hengitysaukko

Karjalan (piirakka) koralli

Rypyläinen koralli

Jonkun ajan polskittuamme vedessä meidät kutsuttiin takaisin veneelle ja jatkoimme matkaa. Seuraava kohteemme oli näköalapaikka nimeltä Hill Inlet. Matkalla sinne eräs miehistön jäsenistä vihelsi kotkille ja ne alkoivat seuraamaan meidän venettä. Miehellä oli lihan palasia, joita hän heitti ilmaan kotkien napatessa ne kynsiinsä. Jotenkin oli hienoa! Perille päästyämme meidät kuskattiin rantaan moottoriveneeltä pienellä kumiveneellä, koska ranta ei ollut tarpeeksi syvä isolle moottoriveneelle eikä laituria ollut. Näköalapaikalle piti kävellä lyhyttä jyrkkää polkua pitkin. Näky, joka oli vastassa oli ihan mielettömän kaunis. Aurinko paistoi, meri oli kirkkaan turkoosinen, hiekkarannat pehmeän valkoisia ja metsät kauniin vihreät. Yksi kauneimmista näköaloista, mitä olemme matkallamme tähän asti nähneet. Otimme runsaasti kuvia ja jonkun aikaa siinä pällistettyämme olikin jo aika tallustaa hiki valuen takaisin odottavalle veneelle.

Kotka sai ravintoa

Hill Inlet

Apinamies naisineen

Näköalapaikan jälkeen oli suuntana ranta nimeltä Whitehaven, jonka näimme vuoren päältä hetki sitten. Rantavesi oli täynnä purjeveneitä, katamaraaneja ja isoja moottoriveneitä. Yleensä ranta ei ole niin täynnä porukkaa, mutta juuri nyt oli yliopistoilla lomaa, joten turistien lisäksi oli ranta täynnä nuoria ausseja nauttimassa samasta rannasta ja auringosta meidän kanssamme. Ranta oli pitkä ja hiekka tosiaankin vitivalkoinen, hiekan seassa oli silikaatteja tulivuoresta, joten se narskui kuin perunajauho jalkojemme alla. Merivesi oli lämmintä sekä kirkasta, joten lilluimme siinä ja makoilimme rannalla, sillä aikaa kun miehistö laitteli meille ruokaa.

Uimahallissa

Linnunmaidossa lilluskelua

Uusinta rantamuotia

Whitehavenin rannan perunajauhohiekkaa

Whitehaven Beach

Ruokaa oli tosiaankin riittävästi ja se oli erittäin maukasta. Saimme grillattua lihaa, makkaraa ja paistettua sipulia runsaan salaatin ja leivän kera. Jälkiruokaa sai sitten vielä napostella monipuoliselta hedelmälautaselta. Metsästä ilmestyneellä goannallakin näytti olevan nälkä, kun se tuli kiinnostuneena hiippailemaan grillin ympäri.Vatsat täynnä meillä oli vielä hieman aikaa rentoilla rannalla ennen kuin matka takaisin Airlie Beachin satamaan alkoi.

Kotimatkalla menimme saarten ympäri toisesta suunnasta kuin tullessamme. Tämä reitti vei meidät avomeren puolelle, ja yllätyimme kuinka isoja aaltoja siellä oli heittelemässä meitä ja venettä. Seisoimme yläkannella aivan keulassa ja jouduimme tosiaankin pitämäään kiinni lujasti. Välillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä, koska vene kallistui niin jyrkästi (melkein 90 astetta). Kamerakin oli piilotettava, koska kastuimme aivan täysin aaltojen pärskeistä. Välillä aallot pärskivät laidan yli naamalle. Hauskaa se oli, mutta välillä vähän pelotti, kun vene nousi niin korkealle aallon mukana ja sitten laskeutui voimalla takaisin alas. Lopulta saavuimme satamaan väsyneinä ja märkinä mutta erittäin tyytyväisinä. Ja eikun bussikyydillä takaisin hostellille ja lepäilemään. Oli mahtava retki! :)

Matkalla takaisin

Velmu miehistö

Pikku Getzilla Airlie Beachin lähiympäristössä

Kuten jo edellisessä tekstissä tuli ilmi, meillä oli aika monta odottelupäivää Airlie Beachilla ja ajattelimme hyödyntää luppoaikamme vuokraamalla auton ja tutkiskelemalla Airlie Beachin lähiympäristöt. Yritimme löytää halvan auton itsellemme netistä ja löydettyämme sen huomasimme, että autovuokraamo oli parin askeleen päässä hostellistamme. Menimme siis toimistolle varamaan auton, mutta tullessamme toimistolle meille tarjottiin aivan toisenlaista hintaa kuin netissä oli. Hieman outoa, mutta, noh varasimme siis auton netissä halvemmalla hinnalla. Seuraavan päivänä iltana menimme vielä toimistolle tarkistamaan, että varaus todella oli tullut perille ja, että hinta todellakin oli se mikä netissä oli. Kaikki oli ok ja saimme auton heti, vaikka olimme varanneet sen vasta seuraavalle aamulle. Sehän oli kilttiä ja lähdimmekin ilta-ajelulle Airlie Beachin satamaan, Shute Harbouriin. Oikein mukava ajelu oli muuten, mutta ajaessamme satamaa kohti ojasta lähti parvi Kakaduita lentoon ihan automme nokan edestä ja meillä ei ollut mitään mahdollisuutta väistää. Yksi lintu törmäsi hieman autoomme ja jäi sekavana seisomaan keskelle tietä. Käänsimme auton ja menimme takaisin tarkistamaan, miten sille kävi, mutta sillloin oli jo yksi autoilija pysähtynyt linnun kohdalle ja ottanut sen varovasti autoonsa, ja toivottavasti aikoi viedä sen myös hoidettavaksi. Pienen kolhun se ainakin sai siipeensä, mutta hengissä oli onneksi. Harmillista, että tämä tapahtui. :(

"Tuuli puhaltaa..."

Mihin viekään tämä rautatie?

Seuraavana aamuna heräsimme todella aikasin, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa tutkailla paikkoja. Lähdimme pohjoiseenpäin kohti Dingo Beachia. Kävellessämme pitkin rantaa pienessä vesisateessa dingoja ei tosin näkynyt. Ranta meni kokonaan niemen nokan ympäri ja jatkui loputtomiin.

Rantataiteilija

Dingo Beach

Getz, sinun valintasi

Tepastelija

Dingo Beachislta lähdimme hieman pohjoiseenpäin Boweniin. Se oli oikein kiva pieni kylä monella rannalla ja majakalla, joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Autovuokraamon "tyyppi" oli kertonut meille "Horseshoe Bay" nimisestä rannasta, ja kehunut sen mukavimmaki rannaksi Bowenissa. Lähdimme siis sinne. Itse ranta oli hyvin pieni, mutta rannan vierellä oli isoja kivimöhkäleitä ja lähdimme kiipeilemään vähän. Välillä sai oikein kunnolla kiivetä ja taistella päästääkseen ylös. Varsinkin korkeimmalla olevalle isoimmalle kivelle. Sinne päästyämme oli meitä vastassa raju tuuli. Melkein pääsi lentoon. Hyvä, ettei tuuli yhtäkkiä lopettanu puhaltamistaan, koska nojasimme siihen koko kehollamme. Olisi voinut käydä köpelösti. Olimme kiipeilleet jo parisen tuntia kivillä ottaen paljon kuvia auringon paistaessa kirkkaasti ja kuumasti. Sitten alkoikin tuulen lisäksi satamaan ja tuulen takia vesi tuli voimalla suoraan päin naamaa ja kastuimme aika lailla. Lähdimme kiipeämään varovaisesti alas takaisin auton suojaan.

Iik!

Horseshoe Bay

Tuolla pystyi nojaamaan tuuleen

The Hyppy

Väsynyt hyppääjä

Sade oli onneksi lyhyt kuuro ja ajoimme ylös kukkulalle kohti majakkaa. Siellä oli kauniita maisemia merelle, kaupungin ja pienvenesataman yli. Kings Beach näkyi alhaalla vaaleana viivana. Olimme käyneet katsomassa sen myös ihan hiekkatasollakin.

Kings Beach

Bowen on kuuluisa koko Australian maukkaimmista mangoistaan ja meidänhän oli ihan pakko maistaa niitä. Tienvierestä löytyi aurinkovarjon alta laatikko mangoja, jotka olivat myynnissä. Otimme pari mangoa ja pudotimme lippaaseen hintaa vastaavaa kolikkomäärää. Avasimme mangon oikeaoppisesti niinkuin kokki Sean, retkikaverimme Kakadu kansallispuistosta, meille oli opettanut. Ja mmmmums, että olivat täydellisen pehmeitä, eivät liian vetisiä ja juuri sopivan makeita: Bowenin mangot ovat siis todistetusti parhaimpia! :)

Jumalainen Bowenin mango

Holly... eiku Bowenwood

Matkalla takaisin Airlie Beachille kävimme vielä katsomassa Peter Faust padon ja Proserpine järven. Eipä olleet mitenkään ihmeellisiä. Tiellemme tuli vastaan vielä yksi vesiputous nimeltään Cedar Creek Falls ja vaikka ilta alkoi hämärtyä päätimme nopeasti käydä senkin katsomassa. Kauheasti vettä ei vesiputouksessa ollut, mutta parkkipaikalla törmäsimme saksalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa jäimme pieneksi hetkeksi juttelemaan. He olivat ajaneet ympäri Australiaan ostamassaan matkailupakussa. He elivät todella pienellä budjetilla ja eivät olleet maksaneet ikinä, neljän kuukauden kestävällä, reisullaan yöpymistestä leirintäalueella. Olivat aina yöpyneet joko rannalla tai jossain metsässä, ja aina käyttäneet vain omaa kaasukeitintä ja retkisuihkuaan. Nauroivat, että ainakin heillä näin oli varaa olueeseen. :)

Lake Proserpine

Cedar Creekin vedetön vesiputous

Ajoimme vauhdilla takaisin Airlie Beachille ja pudotimme auton avaimet autovuokraamon ollessa jo kiinni palautusluukkuun. Mukava pieni seikkailuhan se oli. :)

Matka jatkuu...