Howard Springsissä (Darwin)

Alkumatkallamme olimme melkein joka ikisenä päivänä kävelleet ja pällistelleet uusia paikkoja. Darwinissa meillä oli kuitenkin edessämme todella tervetullut hieman hiljaisempi ja rauhallisempi aika. Meillä oli HelpX-paikka yhden perheen luona. Perhe asui hyvin hiljaisella asuinalueella nimeltään Howard Springs, joka sijaitsee noin 30km Darwinin keskustasta itään.

HelpX on järjestö, jossa perheitä ympäri maapalloa tarjoavat noin 4 tunnin työnteon vastineeksi majoituksen sekä ruoan. Yleensä pitää tehdä kaikenlaisia kotiaskareita, puutarhatyötä tai esimerkiksi maalaamista, niinkuin meidän kohdalla oli tällä ensimmäisellä HelpX kokemuksellamme.

Perheen äiti, Judy ja isä, Toni olivat meitä vastassa juna-asemalla ja veivät meidät kotiinsa. Kotona odotti heidän aikuinen poikansa, Craig ja koirat Micky ja Lulu (plus muutama kana ja ankka sekä pari sinikielililiskoa).

Gilhamin perhe ja me

Mickey

Lulu

Ankka

Sinikielilisko

Seuraavana aamuna meillä oli herätys kello 7.00 ja työt — eli katon ja katoksien tukirakenteiden maalaaminen suomen sinisestä tumman sammaleen värisiksi — alkoivat. Välillä oli todella tarkkaa nysväämistä, koska sisäkatto ja seinät olivat jo maalattu valkoisiksi. Alussa käsi ei kyllä ollut tarpeeksi vakaa, mutta onneksi maalimme oli vesiliukoista ja korjaukset olivat mahdollisia. :)

Myöhemmin maalasimme tosin myös öljymaalilla ja saimme välillä kuulla, jos ei ollut tarpeeksi tarkkaa jälkeä. Noh, ei me mitään ammattimaalareita olla ja ainakin yritimme parhaamme. Viimeisinä päivinä kuitenkin teimme kuulemma parempaa jälkeä kuin talon isäntä olisi itse tehnyt. Maalatessamme hieman sottasimme kuitenkin maalia itseemme ja meni vissiin pari purkillista tärpättiä pensseleitten ja itsemme putsaamiseen. :D

Varovasti

Sotkuista hommaa

Työtehtäviin kuului myös palmulehtien poiskorjaaminen pihalta ja katolta. Niitä tippuu puista melkein joka päivä ja lehdet ovat todella isoja ja hankalia siirellä. Meillä oli kuitenkin apuna päällä istuttava ruohonleikkuri peräkärryllä ja Jukka pääsi sillä vähäsen kruisaileen Jennikan istuessa peräkärryssä. :)

Ajaja

Salamatkustaja

Työmme kesti joka päivä 4 tuntia pienellä kahvitauolla, eli loppuivat noin 12.30. Olisi ollut aika todella tuskaista jatkaa maalaamista luonaan jälkeen kuumimpana aikana lämpötilan olleen varjossa noin 35 astetta. Hiki tuli ilman pikkusormen nostamistakaan, jopa blogia kirjotellessa. Eli hikisiä terkkuja sinne syksyiseen (vai talviseen) Suomeen :)

Vapaa-aikamme alkoi siis kuumimpana aikana, jolloin ei kauheasti olla ulkona auringossa tekemässä mitään eli oli päikkäreiden aika. Iltapäivästä pystyi sitten olemaan ulkona ja lähtemään kävelyille tutkimaan ympäristöä. Se, mitä ympäriltä löytyi, ei ollut paljon: taloja isoine pihoineen ja haukkuvinen koirineen (kaikilla pihoilla näytti olevan vähintään yksi koira meitä tervehtimässä). Eipä siis ollut kauheasti katsottavaa. Se tosin riitti meille ensimmäisinä päivinä: saimme kävellä rauhassa nauttien ainoastaan auringosta ja toistemme seurasta tietenkin :) Tosin välillä tuli jokunen ihminen vastaan tervehtien sunnilleen näin: dängädängädäää (vrt. King of the Hills, Boomhauer)...jotenkin meillä meni aina kieli solmuun emmekä voineet muuta kuin hymyillä. Tosin arvasimme kyllä, että he kysyivät mitä meille kuuluu, mutta kun suomalaisena emme ole tottuneet siihen, että vieraat ihmiset kyselevät kuulumisia ja, että siihen ei tarvitse edes vastata muuta kun että terve, niin joko hymyilimme vain tai sönkötimme jotain epämääräistä. Emme hallitse dängä-kieltä vielä kovin hyvin.

Ei mitään lähettyvillä...

...paitsi mangopuita

3-4 päivän jälkeen alkoin hieman tympiä samoilla teillä tepastelu: olimme jo kävelleet jokaiseen mahdolliseen suuntaan eikä mitään kiinnostavaa ollut tullut vastaan. Emme päässeet Howard Springsistä mihinkään, koska meillä ei ollut autoa ja kun siellä ei ollut mitään tekemistä eikä nähtävää ja pilkkopimeä tuli jo seitsemältä niin eipä ollut muuta vaihtoehtoa kävelyiden lisäksi kuin katsoa elokuvia.

Judy teki yleensä illallisen Craigin auttaessa aina ollessaan kotona. Saimme todella hyvää ja maukasta ruokaa joka ilta. Meidän tehtäviimme kuului myös tiskien tiskaaminen ruoan jälkeen ja ilmeisesti heillä yleensä on paljon nuorempaa porukkaa auttamassa heitä, koska saimme neuvoja tiskaamisessa ja monessa muussakin meillä ehkä itsestään selvissä tehtävissä. Noh, ei se haittaa, olimmehan me kuitenkin heidän talossa ja teimme siis asiat (noh ehkä emme ihan aina) heidän näyttämällään tavalla. He olivat todella ystävällinen ja vieraanvarainen perhe ja varsinkin Craigillä ja Tonilla oli aina jotakin tarinoita kerrottavanaan.

Micky-koira oli iso kiltti laiska mötykkä ja Lulu oli huostaan otettu koira, jolla oli todella pahat raapimispakko-oireet huonojen kokemustensa takia edellisestä perheestä, mutta muuten Lulukin oli todella söpö koira. Heillä molemmilla oli todella paljon punkkeja turkissaan, koska oli punkkien aktiivinen aika vuodesta ja sen takia emme kauheasti halunneet koskea heihin, vaikka Lulua olisi niin mielellään halunnut silitellä sen traumojen takia.

Viikon jälkeen meillä oli tarkoitus vaihtaa toiseen HelpX-perheen luo, joka asui lähempänä Darwinin keskustaa. Kaikki oli jo sovittu, mutta kun otimme heihin yhteyttä tapaamispaikan sopimisesta, he vastasivatkin, etteivät voi ottaa meitä vastaan perhesyyn takia. Harmillista, mutta minkä sille voi. Olisi todellakin ollut vaan mukava kuulla siitä hieman aikasemmin, koska nyt meillä ei ollutkaan paikkaa, mihin mennä seuraavaksi. Saimme kuitenkin jäädä vielä Howard Springsiin etsiessämme uutta HelpX tarjoajaa tai hostellia. Lähetimmekin pariin HelpX-paikkaan pyyntöjä, mutta koska vastausta ei tullut emmekä halunneet enää kauemmaksi jäädä Howard Springsiin, varasimme itsellemme hostellin. Lopulta tuli kuitenkin vastaus yhdeltä naiselta. Hän ei pystynyt ottamaan meitä heti vastaan, vaan vasta parin päivän päästä, päätimme kiittää Howard Springsin perhettä ja siirtyä Darwinin keskustaan hostelliin.