Kansallispuistoissa (osa 2)

Melkoisen pelottavan ukkosmyrinäyön (hieeno sana) jälkeen heräsimme seuraavaan päivään. Ensimmäiseksi suunnistimme Yellow River nimiselle suoalueelle. Jälleen kerran meitä odotti erittäin mukavat näkymät. Alueen läpi meni joki, jonka ympärillä oli lintujen, ja muidenkin eläinten, suosimaa aluetta. Tepastelimme suoalueen läpi merkittyä reittiä, eräänlaisia suojattuja pitkospuita, pitkin ja ihailimme maisemia paahtavassa kuumuudessa. Joelle päin katsellessamme huomasimme krokotiilin uiskentelevan siellä. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet tämän kunnioitusta herättävästä mötkäleestä kuin selän, kun se lipui pitkin jokea meistä pois päin.

Luonnon kauneutta

Lisää luonnon kauneutta

Ihmiskauneutta :D

Krokotiilikauneutta

Lintukauneutta

Peilikuvakauneutta

Suobongailun jälkeen tarkoituksenamme oli vierailla parilla vesiputouksella, taas. Mutta vaikka vesiputouksia oli paljon, kaikissa oli oma fiiliksensä. Pienen nelivetoajelun jälkeen saavuimme siis paikkaan nimeltä Maguk. Kun jätimme auton parkkiin, vuorossa oli jälleen pieni patikointi retki. Puolessa välissä matkaa eteen tuli puro, joka täytyi ylittää. Iso S oli urheasti päässyt tähän asti (pelkät flip flopit jalassa), mutta joutui antamaan periksi liukkaiden kivien vuoksi eikä hän päässyt tälläkään kertaa ihastelemaan tulevia maisemia. Patikoiminen kuumuudessa kivien keskellä ei ole aina mukavinta, mutta kohteeseen saapuminen aina palkitsee mukavasti. Magukin putous ja vesiallas oli jälleen ihanan raikasta ja kirkasta vettä. Toisaalta ilmassa oli pieni huoli siitä, että onko altaassa krokotiilejä. Siitä huolimatta pikku S ja Jukka päättivät uida vesiputoukselle. Vesiputouksen äärellä oli todella kova virtaus, jonka vuoksi Jukka ainakin väsyi huomattavasti. Uinnin jälkeen koko kolmen konkkaronkka meni "alajuoksulle" pieneen luonnon kylpylään hierovan suihkun alle. Mmm, oikein rentouttavaa, ettemme sanoisi :)

Mennäkkö vai eikö mennä?

"Tonne pitäis päästä"

Perillä!

Rentoutus urheilusuorituksen jälkeen

Kuvaajakin rentoutuu

Joku meinas myöhästyä kuvasta

Ja koska aika oli rajallinen, rentoutuminen piti lopettaa, jotta ehdimme seuraavaan rentouttavaan paikkaan. Olimme kuulleet, että seuraava paikka oli yksi parhaimmista. Siinä porukalla mietimme, että jäämmekö sinne yöksi (siellä oli camping alue) vai käymmekö sielläkin vain pikaisesti ja jatkammeko matkaa lähemmäksi viimeisen päivämme kohdetta, Litchfieldin kansallispuistoa. Matkaa Magukista tuonne seuraavaan kohteeseen eli Gunlomiin oli n. 90 km ja matkalla mietimme edelleen vaihtoehtoja seuraavan päivän varalle. Tavallisen maantieajelun ja muutamien nelivetoteiden jälkeen saavutimme Gunlomin ja söimme myöhäisen lounaan. Itse putous näytti ihan kivalta ja aloimme kallistua siihen suuntaan, että lähdemme illaksi johonkin muualle yöksi.

Putouksen päälle oli kuitenkin kävelyreitti. Ajattelimme, että käymme tsekkaamassa mitäs siellä näkyy. Noin 20 minuutin kivistä ylämäkeä trekattuamme saavutimme Gunlomin putouksen yläaltaat. Aivan mahtava paikka! Ihan vahingossa vietimme altailla aikaa auringon laskuun saakka eli noin kahdesta kolmeen tuntia. Ubirrin jälkeen voisimme sanoa, että Gunlom oli meidän suokkari numero kaksi. Juttelimme pikku S:n kanssa (iso S ei mahakivun takia tullut meidän kanssa ylös) syvällisiä lilluessamme altailla. Ja kun aurinko laski, kiiruhdimme alas, jottei meidän tarvinnut vyöriä alas vuoren rinnettä vain sen takia ettemme pimeän vuoksi nähneet mihin astua :) Gunlomin voima oli siis saanut meidät jäämään sinne yöksi. Sovimme kuitenkin porukalla, että heräämme seuraavana aamuna aikaisin, jotta ehdimme viimeisenä päivänä tutkailla ajan kanssa myös Litchfieldin puistoa. Sovimme siis, että lähdemme ajamaan kohti Litchfieldiä aamulla auringon noustessa eli noin kello kuuden maissa. Tänä yönä uni kyllä maittoi. Itikoita oli jostain syystä vähemmän kuin tavallisesti :D

Gunlomin yläaltaat

Lisää yläaltaita

Ilmahali

Tuosta melkoinen putous alas

Meinas käydä "putous" vahinko

Auringon laskua Gunlomin tyyliin

Viimeinen päivä alkoi siis aikaisella heräämisellä. Päätimme aamutuimaan, että keräämme kimpsut ja kampsut kokoon ja syömme aamupalan vasta Litchfieldissä. Matkaa oli edessä n. parin sadan kilometrin verran. Jennika ja Jukka olivat sen verran lojaaleja kuskia kohtaan, että nukkuivat melkein koko matkan Litchfieldiin asti :) Kun pääsimme perillä kävimme ensimmäiseksi katsomassa ns. Magnite Termite Mounds -nähtävyyttä eli Magneetti Termiittien Pesiä. Tavallisiin näkemiimme termiittipesiin verrattuna nämä oli hieman erikoisen näköisiä. Yleensä termiittipesät olivat sellaisia rönsyileviä torneja, mutta nämä termiitit olivat keksineet tavan miten pitää pesät juuri sopivan lämpöisinä paremmin. Termiitit rakentavat pesänsä juuri sopivasti ilmansuuntien mukaan litteäksi, jotta mahdollisimman vähän pinta-alaa altistuu auringon valolle. Lisäksi, kyseiset pesät selviävät myös tulvista: ne ovat rakennettu virran suunnan mukaisesti, että ne eivät kaadu veden voimasta. Nerokasta! Eikä siinä vielä kaikki: tämä termiitipesäalue näytti massiiviselta hautausmaalta pesien muodon vuoksi :)

Tavallinen pesä

Magneettinen pesä

Pikaisen termiittien tutkailun jälkeen otimme suunnan kohti Florencen Falls -vesiputousta. Parkkipaikalla vetäisimme pika-aamiaisen, jonka jälkeen kävelimme alas vesiputouksille aamu-uinnille. Matkan varrella tuli nähtyä goanna lisko (ehkäpä). Jukan hengaillessa altaassa kiven päällä hän tunsi pienen nipistyksen varpaan päässä: kala kävi puraisemassa. Myöhemmin luimme jostain opastauluista, että altaissa elelevät kalat saattoivat silloin tällöin käydä puraisemassa varpaita :D

Florence ylhäältä

Goanna?

Florence alhaalta

Muutaman kilometrin päässä oli Buley Rockholes -niminen paikka, joten luonnollisesti karautimme sinne. Hauska yksityiskohta oli, että tapasimme siellä rankalais-italiaspariskunnan hostellistamme Darwinista, jota emme uskoneet enää koskaan näkevämme, kun lähdimme hostellista: he olivat ostaneet auton ja aikoivat ajaa Perthiin sillä. He olivat kuitenkin päättäneet muuttaa hieman suunnitelmiaan ja täten siis satuimme heitä näkemään. Vesialtailla juttelimme tovin heidän kanssaan ja sitten jatkoimme matkaa seuraavalle nähtävyydelle.

Tolmer Falls eli paikka, jossa asui harvinainen lepakkolaji osui kohdallemme seuraavaksi. Harvinaisten eläinten vuoksi kyseinen paikka oli siis pelkkä näköalapaikka, vaikkakin erittäin sykähdyttävä. Ajankohdamme vuoksi — eli keskipäivällä — emme päässeet näitä ilta-(yöeläimiä näkemään :)

Viimeiseksi nähtävyydeksi/rentoutumispaikaksi olimme luonnollisesti valinneet reitin varrella olleen Wangi Falls -vesiputouksen. Melkein ensimmäinen paikka, johon ei tarvinnut samota tunteja (hieman liioittelua) yli kivien ja kantojen päälaki hiessä. Ihan muutama sata metriä katettua tietä ja vesiputous avautui edessämme. Noh, Jennika ja Jukka eivät kuitenkaan tyytyneet helppoon ratkaisuun, vaan kävivät samoamassa putouksen ympäri menneen parin kilometrin mittaisen kävelyreitin, jotta pulahtaminen raikkaaseen veteen tuntuisi palkitsevalta. Noin puolen tunnin tepastelun jälkeen olikin sitten mukava hypätä raikkaaseen veteen, tehdä muutama uimaliike, kiivetä putouksen viereiselle kalliolle ja rentoutua, taas. Erityisen rentouttavaa kalliolla oleilusta teki pieni luonnon muodostama vesipytty, joka oli pieni noin pari metriä syvä kolo täynnä kirkasta vettä. Siellä oli hyvä ihmisen lekotella ja hymyillä. :)

Wangi Falls

Vasen puoli (etsi pytty)

Oikea puoli

Hämis

Kun olimme saaneet tarpeeksemme rentoutumisesta (eli auton palauttamisaika lähestyi kovaa vauhtia), lähdimme ajamaan n. 150 km:n matkaa kohti Darwinia. Kun pääsimme kaupungin rajojen sisäpuolella alkoi satamaan aivan kaatamalla. Meidän oli tarkoitus vielä kuitenkin pestä auto, jotta voimme palauttaa sen siistinä ja hyvässä kunnossa. Hieman harhailtuamme löysimme autonpesupaikan ja siivosimme auton supernopealla vauhdilla: ulko- ja sisäpuoli sai nopean, mutta huolellisen puunauksen. 5 minuuttia vaille määräajan saimme auton palautettua. Auton omistaja itse oli 10 min myöhässä! :)

Kun auto oli palautettu, palasimme hostelliin ja varauduimme heräämään aikaisin eli kolmelta yöllä, koska seuraavana päivänä oli lento itärannikolle, Cairnsin kaupunkiin. Illalla tehty aamupala oli väsyneen matkaajan edessä laiha lohtu, koska silmät eivät meinanneet pysyä auki 4 maissa aamulla kentällä: lento menikin sitten nukkuessa. Seuraavaan kuvaan, seuraavaan tunnelmaan :)

Kello 4 aamulla