Sydneyssä (osa 4)

Rapiat 2 viikkoa Sydneyssä oli kiinnostavaa aikaa, vaikka välillä kevään säät saivat meidät molemmat palelemaan ihan kunnolla. Onneksi oli muutama lämpöinen päivä, jolloin pääsimme siis jopa loikoilemaan ja ottamaan rennosti.

Se, mihin eniten kiinnitimme huomiota, oli liikenne, se vasemmanpuolinen. Joka kerta (tai no melkein joka kerta), kun ylitimme tietä, koitimme miettiä mihin suuntaan pitää katsoa, jottei jää auton alle. Aluksi siis onnistuimme katsomaan oikein yhden kerran viidestä. Loppua kohden kuitenkin "oikein" katsominen oli ehkä helpompaa. Eihän se ole kuin ajatella toisinpäin, mitä lapsena on opetettu: vasen, oikea, vasen --> oikea, vasen, oikea.

Sitä "autenttista" aussiaksenttia emme päässeet kuulemaan oikein kunnolla missään; sitä joka oli esimerkiksi Krokotiilimiehellä (Crocodile Dundee). Itse asiassa kuulemamme mukaan se ei edes ole se aksentti, joka millään tavalla olisi vallitseva tapa puhua Australiassa. Sydneyn alueella oli kuitenkin tietynlaista aksenttia, josta ei meinannut saada mitään selvää sen "pötköimäisen" rakenteen vuoksi: puhe soljuu yhtenäisenä massana ulos suusta ilman, että sanojen välissä on ollenkaan taukoa. Jotkut keskusteluista olivat meidän puolelta vain ystävällistä nyökkäilyä hymyilevä ilme kasvoilla :)

Paljon mainostettu no worries -asenne oli ehkä enemmän semmoinen ei kestä kiittää -tyylinen ilmaisu. Jonkinlaista inflaatiota se kuitenkin kärsi meidän mielestämme, kun esimerkiksi tökerö asiakaspalvelija lopettaa sanoihin "No worries, mate". Noh mene tiedä, kaikkihan tämä uuden kulttuurin omaksumista ja siihen tutustumista. Mukavaa on tähän mennessä ollut!

Harbour Bridge

Näkymä keuhkoista sydämeen?

Aika jättää kylmä Sydney hetkeksi :)