Meille koitti herätys jälleen kerran neljän maissa aamulla. Aamupalan olimme ajatelleet syödä bussiasemalla, joten löimme kamat kasaan pimeässä ja patikoimme noin 600 metrin matkan bussiasemalle. Illalla huoneessamme möykänneet Tasmanialaiset tulivat vastaan öiseltä baarikierrokseltaan. Surfers Paradise oli melkein autoton ja hiljainen kaupunki varhain aamulla: tietenkään lukuun ottamatta muutamaa baarista tulijaa pitsoineen ja kebabnyytteineen. Asemalla vetäisimme naamariin valmiiksi keitettyjä munia, avokadoa ja banaaneja ja eipä aikaakaan, kun bussi tuli paikalle. Unoset bussissa, vaihto junaan Casinossa ja Wauchopessa pois.
Wauchopessa meillä oli tarkoitus odottaa vaihtobussia jotain 4 tuntia, mutta paikallisella bussilla olisi päässyt nopeampaa, jos olisi ollut käteistä (aina käteistä mukaan Australiassa). Tämän johdosta kävimme Wauchopen keskustassa käppäilemässä, jotta voisimme nostaa rahaa. Takaisin kävellessämme erään bensa-aseman ohi, joku mies huikkasi:
” Ootteko menosa keskustaa?”
”Jos tarkotat Port Macquarieta, nii joo.”
”No hypäkkää kyytii, oon menosa sinnepäi.”
”Juu, mut pitää hakee kamat eka juna asemalta.”
”Hypäkkää kyytii, haetaan ne sieltä.”
Eli paikallinen mies, Mike, oli menossa juuri töihin Port Macquariehen ja tarjosi kyydin kysymättä. Mike oli puhelias ruohonleikkaaja, joka vei meidät ihan perille asti haluamaamme couchsurfing osoitteeseen, sillä hänen seuraava työkohteensa oli ihan parin kilometrin päässä siitä (ja mitkä ovat tämän yhteensattuman kertoimet). Juttelimme koko matkan hänen kanssaan elämästä ja kuulimmekin hänen elämäntarinansa pääkohdat aika lailla hänen siemaillessa samalla pikkuhörppyjä Jim Beam -kolaa. Jotenkin on mukava tietää, että maailma ei ole läpeensä paha: mukavia ja avuliaita ihmisiä on joka puolella, jos vain uskaltaa antaa heille sekä itselleen mahdollisuuden luottamuksen syntymiseen.
Osoitteemme oli siis Chrisin, 60 v, asunto, joka oli ilmeisesti täynnä muitakin reppureissaajia. Ihmetyksemme olikin suuri, kun saavuttuamme paikalle siellä oli kahdeksan muuta ihmistä meidän lisäksi. Paikka oli siis niin täynnä, että meidän oli määrä nukkua olohuoneen lattialle patjoilla ensimmäinen yö. Seuraavat yöt nukuimmekin sitten kuitenkin sängyssä, yhdessä Chrisin kolmesta makuuhuoneesta.
Syy, miksi alun perin tulimme Port Macquariehen, oli omien ajatustemme mukaan surffaaminen. Pieni rauhallinen kaupunki, jossa olisi surffausmahdollisuudet. Ukko Ylijumala ei ollut samaa mieltä. Lähes koko viisi päivää, jotka vietimme Port Macquariessa, satoi vettä. Televisiostakin näimme uutisia niistä paikoista, joissa olimme olleet juuri viikko sitten ajamassa autoretkellämme. Monet paikoista olivat ihan tulvien vallassa. Sateethan alkoivat juuri toisella viikolla autoreissuamme ja jatkuivat siitä sitten kivasti joka päivä. :)
Illat menivätkin sitten seurustellessa muiden reppureissaajien kanssa. Edustusta oli Saksasta (yllätys), Itävallasta, Skotlannista, Kanadasta ja Etelä-Koreasta. Ensimmäisenä iltana Chris teki kaikille illallisen ja kaikilla oli mukavaa. Toisena iltana vietimme yhden Skotlantilaisen tytön syntymäpäiviä, joten Chris teki jälleen illallisen intialaiseen tyyliin. Oli muuten maukasta! Olemme tästedes poppadom (intialainen linssijauhoista valmistettu ”leipä”, joka pikaisesti uppopaistetaan rasvassa) faneja. Kolmantena iltana oli reppureissaajien vuoro tehdä illallinen ja viimeisenä iltana olimmekin kahdestaan Chrisin kanssa, joka kertoi meille melko pitkän tovin omasta seikkailunomaisesta elämästään. Esimerkiksi kolmikymppisenä jannuna hän oli ostanut vaimonsa kanssa maapalasen sisämaasta ja rakentanut omin käsin farmin itselleen sinne (tarinaa täydennettiin meille valokuva-albumilla). Kiitokset Chrisille hostellimaisesta couchsurfing kokemuksesta ja vieraanvaraisuudesta!
 |
| Intialainen kattaus |
 |
| Synttäriporukka (Vanhin on Chris) |
Päivisin yritimme mahdollisuuksien mukaan kierrellä ympäristöä. Pääsimmekin pari kertaa vähän kiertelemään. Yhtenä päivänä kävimme lähellä olevalla majakalla katselemassa näkymiä, mutta sade ajoi meidät takaisin. Samalle rannalle palasimme kerran bodyboardailemaan, ja meillä olikin ihan hauska iltapäivä aaltojen syövereissä.
 |
| Yksi Port Macquarien rannoista |
 |
| Jalaton tarkkailija |
Chrisin kotoa surffausrannalle oli jokunen kilometri, jonne käveleskelimme sademetsän ja toisten rantojen poikki. Surffauksesta ei kuitenkaan tullut mitään huonojen sääolosuhteiden ja ylihintaisten surffilautojen vuokraushintojen vuoksi. Mutta koska olimme kävelleet jo niin pitkälle, huomasimme kartasta, että lähellä oli koalasairaala. Kävelimme sinne katsomaan näitä ihmisten mielestä niin suloisia otuksia. Paikan päällä oli vapaaehtoistyöläisten pitämä ilmainen kävelykierros, jossa esiteltiin koalasairaalan asukit. Koala nimi tulee muuten aboriginaalien kielestä ja tarkoittaa ”eläintä, joka ei juo”. Koala ei juo vettä, koska sen pääasiallinen (ja ainut) ravinto, eukalyptus, sisältää 50 %:sti vettä. Mutta tällä on myös kääntöpuoli: yksipuolinen ruokavalio ja vähäinen energiamäärä määräävät koalan päivärytmin eli paljon nukkumista.
 |
| Nukkuma-asento 1 |
 |
| Nukkuma-asento 2 |
 |
| Nukkuma-asento 3 |
 |
| Nukkuma-asento 4 |
 |
| Nukkuma-asento 5 |
 |
| Nukkuma-asento 6 |
 |
| Koala lymyilee |
 |
| Koala vetää leukoja lapio-otteella |
 |
| Tuijotuskisa |
Neljän yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa jälleen. Tarkoituksemme oli pysyä vielä hetki itärannikolla, mutta huonojen säiden vuoksi ajattelimme, että menemme Sydneyhin, koska siellä saattaisi olla enemmän tekemistä sateisinakin päivinä. Täten otimme bussin alle ja menimme juna-asemalle nokkamme kohti Sydneytä.
