Ensimmäinen yö Shangaissa meni hieman sekavissa tunnelmissa. Jukan sängyn yläpuolella oleva seinä näytti niin myrkylliseltä, että ahtauduimme samaan sänkyyn. Mahduttiin ihan hyvin, mutta koska Jennikan vatsa reistaili melkein koko yön niin olisi voinut olla pirteämmätkin fiilikset aamulla.
 |
| The Bund Shanghain keskustassa |
 |
| Nanjing Road kävelykatu Shanghaissa |
 |
| Mikä maa, mikä valuutta? |
Edellisenä päivänä oltiin kysytty hostellin respasta neuvoja, mistä saisi ostettua junalippuja Nanjingiin, joka oli seuraava kohteemme. Neuvot kuuluivat: "menkää juna-asemalle vaan, lippuja saa sieltä todella helposti". Otimme siis metron päärautatieasemalle, mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Vasta noin kymmenen minuutin harhailun jälkeen löysimme lipputoimiston, joka tietenkin oli aivan eri rakennuksessa kuin muu asema. Englanninkielisen lippuluukun löydettyämme asetuimme suomalaisina kilttinä jonottamaan. Kävi kuitenkin ilmi, ettei jonottaminen tarkoittanut kiinalaisille ihan samaa kuin meille: jonossa täytyi koko ajan olla varuillaan, ettei eteen ilmestynyt mustahiuksisia ihan yhtäkkiä lisää. Jos löytyi pienikin rako, johon mahtui yksi ihminen lisää, siihen todennäköisesti ilmestyi ihminen...jos toinenkin. Nimittäin suomalaisen näkökulmasta kiinalaisen "personal space" on aivan minimaalinen ja lisäksi töniminen on heille arkipäivää.
Kun pääsimme luukulle asti, saimme tietää, ettei sieltä saa lippua vaan pitää mennä eteläiselle rautatieasemalle. Hyppäsimme siis metron kyytiin jälleen. Eteläiselle rautatieasemalle päästyämme toistui melkein sama kaava kuin edellisella asemalla. Lippua ei herunut sieltäkään vaan meidät ohjattiin Hongqiaon rautatieasemalle. Myöhemmin saimme tietää, että Shanghaissa Hongqiaon rautatieasemaa kutsutaan eteläiseksi asemaksi. Olisi vissiin pitäny tietää :) Hongqiaossa junalippu vihdoin kourassa tuli helpottunut olo: vihdoin pääsee istumaan. Selkä ja jalat alkoivatkin jo olla melko puhki rinkan ja repun kantamisesta.
Juna Shanghaista Nanjingiin kesti vain tunnin. Aika menikin todella nopeasti, koska vieressämme istuva ystävällinen ja avulias kiinalainen nainen halusi harjoitella englanninkielen taitoaan. Hän otti kännykällään selville, mikä metrolinja meidän tulisi ottaa Nanjingin rautatieasemalla ja montako pysäkkiä metrolla piti matkustaa. Hän myös kirjoitti paperille ylös kiinalaisin kirjaimin pääteasemamme nimen ja se tuli todella tarpeeseen Nanjingin metrokarttaa tutkiessamme: nimet olivat nimittäin vain kiinaksi. Siinä pähkäilessämme kohtasimme seuraavan avuliaan kiinalaisen. Mies vei meidät melkein kädestä pitäen lippuautomaatille ja vielä varmisti, että astuimme oikeaan metroon.
Shengtailun asemalle saapuessamme meitä oli vastassa saasteisen ilmaseinän lisäksi Timo ja Kevin skoottereineen. Hyppäsimme kyytiin ja painavien lastien kanssa lähdimme kaoottisen liikenteen sekaan kohti Timon työpaikan BBQ-iltaa. Hyvä ruoka, juoma ja iloiset ihmiset saivat meidät nauramaan päivän seikkailuille, liekö helpottuneisuutta. Vatsa täynnä jatkoimme Timon asunnolle peseytymään ja alkuhömpsyä juomaan. Loppuillaksi sitten lähdimme Nanjingin yöhön...
