Vielä Kiinassa

Seuraava päivä oli sitten ilmeisesti maanantai, koska Timo joutui lähtemään aikasin aamulla töihin (päivät alkoivat jo mennä sekaisin - hyvä merkki?). Onneksi Kevin pystyi olemaan oppaamme tämänkin päivän ajan. Helpottaa huomattavasti, kun on mukana joku, joka osaa puhua kiinaa ja suunnistaa kaupungilla. Söimme siis aamulla vatsat täyteen Kevinin valmistamaa kiinalaista perinteistä Conjee-keittoa (oli hyvää!), pakattiin sateenvarjo laukkuun ja lähdettiin rautatieasemalle ostamaan paluuliput tiistaille Shanghaihin. Kevinin kielitaito oli jälleen tarpeen, niin kuin pankissakin pari päivää sitten: Nanjingissa ulkomaalaiset eivät näköjään kovin usein vaihda rahaa. Virkailija ei meinannut tunnistaa Jukkaa passikuvasta eikä edes saada selville mistä maasta olimme.

Liput saatuamme lähdimme keskustaan Drum Toweria katsomaan. Se on torni, joka ennen vanhaan kertoi kaupunkilaisille ajan. Kello viittä ei ilmoitettu koskaan, koska joku mies oli joskus lainannut joltain rahaa (loistavaa historiallista asiantuntemusta) ja luvannut maksaa viidenteen kellon lyömään mennessä: ei ollut maksanut, pirulainen. Se ei ollut käytössä enää, paitsi erityisinä juhlapäivinä.

Drum Towerin pikkurumpu

Drum Towerin edessä

Pipo

"Onnellinen elämä, terve perhe"

Drum towerista suuntasimme Presidential Palaceen, Dr. Sun Yat Senin perheen entiseen "kämppään", heh :D Palatsi oli rakennettu vanhan kiinalaisen arkkitehtuurin mukaan hienoine käyrine kattoineen. Kiinalaiset yleensä rakensivat talonsa sisäpihan ympärille: mitä enemmän sisäpihoja sen varakkaampi. Sisäpihalla tai ennemminkin puistossa kuului olla joku vesialue, siltoja, bambupuita, puita, kukkia sekä jonkin sortin käytäviä. Sisäpihoilla vietettiin yhteistä aikaa. Niissä oli kyllä hyvin rauhallinen ja hiljainen tunnelma.

Ovi

Puiston sisällä oleva joku vesialue

Lamppu katossa

Jennika satumaisessa kivipuutarhassa

Aniksen kukka

Bambukäytävä

Timon työpäivän päätyttyä menimme syömään hot pot -tyyliseen ravintolaan. Kevin hoiti tilaukset jälleen kerran ja eipä aikaakaan, kun meidän eteemme ilmeistyi höyryäviä yllätyksiä. Jos ei olisi ollut opasta, tilaaminen, syöminen jne. olisi kyllä ollut hakusessa tässä paikassa. Tilaukset olisivat todellakin olleet yllätyksiä, jos itse olisi pitänyt selvitä. :D :D

Hot pot -ravintola oli eräänlainen fonduetyylinen tapa syödä. Meille tuotiin neljää eri kattilaa, jotka olivat jonkinlaisia liemiä. Kun liemet alkoivat kiehua, sekaan survaistiin lihaa, sieniä, vihanneksia, nuudeleita, tofua jne kypsymään: ihan oman maun mukaan. Kypsennetty ruoka sitten dipattiin masuteliemeen, jonka oli saanut itse käydä sekoittamassa kymmenistä eri vaihtoehdoista. Söimme myös friteerattua jäätelöä - hullun hyvää! :D Ruoka oli todella hyvää ja aivan erilaista, mihin on missään tottunut; mielenkintoinen kokemus.

Nopeasti se viimeinenkin päivä meni Nanjingissa. Väsyneinä kävelemisestä ja kaikesta uusien asioiden näkemisestä menimme melko aikasin nukkumaan. Jouduimme hyvästelemään Timon illalla ennen nukkumaan menoa, koska hänellä oli aikainen herätys myös seuraavana päivänä.

Lähtöpäivänä pakkasimme rinkat ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Kevin kyyditsi meidät vuoronperään skootterillaan metroasemalle. Hyvästelimme Kevinin, kiitimme häntä molempien vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä meitä kohtaan. Aika Nanjingissa oli erittäin mukavaa ja antoisaa. Näkeminen ja kokeminen on paljon helpompaa ja siitä saa enemmän irti, kun on paikalliset oppaat.

KIITOS TIMO JA KEVIN!

Nanjingin konkkaronkka

Tälläkertaa junalla matkustaminen meni kaikin puolin sujuvammin. Tunnin kestävän raidekiihdytyksen jälkeen olimme jo Shanghain eteläisellä rautatieasemalla. Otimme metrolla tutun reitin People's Squarelle ja suunnistimme samaan Mingtown hostelliin, joka meidät jo ensimmäisenä yönä majoitti Shanghaissa.
Heitimme kamat säilöön huoneeseen ja lähdimme uudelle seikkailulle Shanghaihin. Olimme keskustassa jossain puistossa kävelemässä, kun sade taas kerran yllätti. Kiinalaiset inhoavat jostain syystä kastua ja melkein ennen kuin itse on huomannut sateen alkaneen, kuuluu kovaääninen kälätys joka puolelta ja kaikki kiinalaiset juoksevat sadetta pakoon. Teimme itse samoin...ilman kälätystä :D

Ilmoja pitelemässä jonkun rakennuksen portailla

Kävelimme vanhaan kaupunkiin katselemaan toisenlaista menoa. Silmiä avartavaa nähdä, miten hyvin asiat itsellä ovat.  Joidenkin perheiden kodit olivat melko surkeissa ja pienissä koloissa. Eksyimme basaarikadulle, kapealle tielle, jossa molemmin puolin grillattiin ja valmistettiin erilaisia kiinalaisia herkkuja. Mietimme aina tarkaan, että mitä uskaltaisi suuhunsa laittaa. Makuhermoille löytyi kuitenkin paljon tehtävää uusien ja ihanien makujen parista. Loppujen lopuksi söimme vatsat täyteen eri kojuista ostamistamme herkuista - ja halpaa oli!

Pienen pieniä katuja vanhassa kaupungissa

Oli jo ilta ja päätimme suunnata askeleemme takaisin hostellille, kun Riksa-ukkeli tuli tarjoamaan kyytiä; puhuen nolla sanaa englantia. Meillä ei ollut hajuakaan hinnoista, kun ruvettiin tinkimään (tinkiminen tapahtui puhelimen näytöllä lukuja kirjoittaen). No kyytiin lähdimme kuitenkin, vaikka kyllä se hinta varmaan loppujen lopuksi oli ainakin nelinkertainen normaalista hinnasta. Riksat ovat ehkä (?) kielletyjä nykyään, koska kuski ajoi mitä pimeimpiä ja kapeimpia syrjäkatuja mitä kuvitella saatta meidät takaisin (onneksi) hostellin lähistölle. Huh...oli vähän jännät paikat välillä! :)

Seuraavana aamuna teimme pienen kävelyretken viereiseen puistoon ennen lentokentälle lähtöä. Kiinassa myyjät, sisäänheittäjät ja muut mitä-lie-ttäjät voivat olla todella sinnikkäitä. Puistossa kengänkiillottaja ei tahtonut millään ymmärtää kymmenien viittomien ja "No thanks" sanojen jälkeenkään, ettei lenkkareita tarvitse kiillottaa. Väkisin laittoikin nokareen valkoista kiillotusainetta mustalle kengälle. Pakoon päästiin kuitenkin lopulta :D

Lumpeen lehtiä?

Kauniita kukkasia lammikossa

 Summa summarum: Kiinassa oli mukavaa ja mukavia ihmisiä, vaikkakin Keviniä lukuunottamatta emmä nähneet yhdenkään kiinalaisen miehen hymyilevän (noin niinku karkeasti). Turvallista oli, vaikka Jukka kerran meinattiin ryöstää, keskellä päivää, Presidentin palatsin yleisö-wc:ssä. Jukka oli pisuaarin ääressä. Sivunäkökenttään ilmestyi hahmo, joka jäi seisomaan niin kauaksi aikaa kunnes viimeinenkin pisara oli tiristetty ulos. Jukka kääntyi ja vieressä seisoi pieni poika hammasrautoineen sinisessä paidassa. Poika tokaisi: "May I have your watch, please?"... Hetken aikaa mietittyään Jukka katsoi poikaa ja vastasi:"Oh...It's four o'clock" :D

Liikenne oli Kiinassa jotain ihan uskomatonta. Säännöt oli olemassa, muttei niitä noudatettu, ainakaan taksit ja kalliin näköiset autot sivuuttivat ne täysin. Sai olla aika varuillaan, ettei auto ajanut päälle vaikka oli vihreät valot. Tästä kaikesta huolimatta näimme yhden ainoan kolarin kahden riksamopon välillä. Uskomatonta :)

Jukan hovikuski, Kevin :)

Jennikan hovikusi, Timo :)

Keskellä kiinalaista liikennettä

Kiinan vierailun lopuksi kiidettiin Maglev-junalla lentokentälle: 32 km, 8 minuuttia, piste. Aika lujaa mentiin.  Kohti Sydneytä...

Maglevin hetkellinen nopeus

Joskus on mukava levähtää

Ei ollut lentoa peruttu, myöhässä se oli lopulta vähäsen

Nanjingissa (osa 2)

...reissailuista väsyneenä menimme jo aikaisin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisimme pirteitä katselemaan Nanjingin ihmeellisyyksiä. Yö menikin vähän mukavammin kunnon sängyssä.


Ensimmäisenä suunnistimme Purple Mountaineille, jossa oli paljon nähtävää, oppainamme Kevin ja Timo. Pyhällä tiellä oli paljon erilaisia patsaita

Temppelin vartijat

Kevin hevosen selässä

Jukka kamelin selässä, tähystelee vihollisia

Jennika norsun suojeluksessa

Kuninkaallinen hauta, Ming Tomb

Haudan sisäänkäynti

9 vaakariviä * 9 pystyriviä = 81 = 8 + 1 = 9. Keisarin luku

Dr. Sun Yat Senin mausoleumi, julmine portaineen, odotti. Kiipesimme mausoleumin portaat vesisateessa ylös pienessä kilpailuhengessä. Parhaimman loppukirin otti Kevin, joka oli ensimmäisenä perillä. Timo jäi kuin nalli kalliolle.

Tuonne ylöskö?

Viimeisenä Timo

Sateinen ilma...vai ilmansaasteita?

Luonnonpuistovisiitin jälkeen otimme possujunan tapaisen kulkuvälineen alas vuorelta. Kiinalainen ystävällisyys pilkisti hieman päätään taas kerran, kun jonossa Jennikan vierellä ollut tyttö tarjosi sateenvarjopaikkaa. Lisäksi possujunassa jokin perhe tarjosi nessuja, jotta Jennika pystyi kuivaamaan itseään. Jennika pääsi possujunan "turvallisille takapenkeille", kun taas Jukka joutui (pieni mummo rynni Jennikan viereen tönien Jukan pois edestä) istumaan possujunan etupenkeillä, jossa katto vuoti. Oli aika kylmää kyytiä ja läpikastuminen oli tosi asia. Seikkailujen jälkeen suunnistimme keskustaan syömään ankkaa pyörivään pyöreään pöytään. Pääsimme kuitenkin ravintolaan sisään, vaikka olimmekin läpimärkiä :D

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vierailla Nanjingin kaupungin muurilla, joka entisaikoina suojasi kaupunkia tunkeilijoilta. Sittemminhän Nanjing on "hieman" kasvanut muurien ulkopuolellekin. Kuriositeettinä kuitenkin se, että kaupungin muuri on 32 km pitkä ja sen sisäpuolella asuu saman verran ihmisiä kuin Suomessa. Muuria tutkiskelimme jälleen vesisateessa :)

Jennika käytävän suulla

Kaupungin muurin portailla

Jonkin sortin rukouskortteja? Ei ymmärrä Kiinaa :)

Paikallinen Nalle Puh hinajapurkilla hihittelemässä tyrmän nurkassa

Näkymä kaupungin muureilla

Kun kaupungin muuri oli käyty läpi, kävimme pikaisesti tallustelemassa keskustassa sijaitsevalla basaarialueella, jossa arkkitehtuuri oli ns. perinteistä kiinalaista tyyliä.

Kiinalaisen perinteisen tyylin mukaisia kattoja

Seuraavana oli vuorossa hieronta jossain Timon ja Kevinin kantapaikassa. Muiden hieronta ei ollut mitenkään tavallisesta poikkeavaa, mutta Jennikan korvat hierottiin, sisäisesti, vanupuikolla, monta monituista minuuuttia. Omalaatuinen kokemus sekin. Keviniä odotellessa huomasimme keksipatukan kuoressa Chinglishmäistä tekstiä.

Chinglish

Loppuillaksi menimme Timon ja Kevinin asuinalueen, Jiangningin, paikalliseen ravintolaan syömään. Paikka oli hieman rähjäinen, johon ei kyllä olisi tullut mentyä ilman Timon ja Kevinin esimerkkiä. Ruoka oli kuitenkin erittäin hyvää ja halpaa: neljän ihmisen ruoat ja pari bisseä --> kympin. Ruokana oli seuraavaa:

Pöydän antimet

Ilman Keviniä ei kyllä ruoan tilaaminen olisi onnistunut

Shanghaissa ja Nanjingissa

Huh huh, että tämän internaatin kanssa säätäminen on välillä vaikeaa täällä ulkomailla...Noh, kuitenkin...

Ensimmäinen yö Shangaissa meni hieman sekavissa tunnelmissa. Jukan sängyn yläpuolella oleva seinä näytti niin myrkylliseltä, että ahtauduimme samaan sänkyyn. Mahduttiin ihan hyvin, mutta koska Jennikan vatsa reistaili melkein koko yön niin olisi voinut olla pirteämmätkin fiilikset aamulla.

The Bund Shanghain keskustassa

Nanjing Road kävelykatu Shanghaissa

Mikä maa, mikä valuutta?

Edellisenä päivänä oltiin kysytty hostellin respasta neuvoja, mistä saisi ostettua junalippuja Nanjingiin, joka oli seuraava kohteemme. Neuvot kuuluivat: "menkää juna-asemalle vaan, lippuja saa sieltä todella helposti". Otimme siis metron päärautatieasemalle, mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Vasta noin kymmenen minuutin harhailun jälkeen löysimme lipputoimiston, joka tietenkin oli aivan eri rakennuksessa kuin muu asema. Englanninkielisen lippuluukun löydettyämme asetuimme suomalaisina kilttinä jonottamaan. Kävi kuitenkin ilmi, ettei jonottaminen tarkoittanut kiinalaisille ihan samaa kuin meille: jonossa täytyi koko ajan olla varuillaan, ettei eteen ilmestynyt mustahiuksisia ihan yhtäkkiä lisää. Jos löytyi pienikin rako, johon mahtui yksi ihminen lisää, siihen todennäköisesti ilmestyi ihminen...jos toinenkin. Nimittäin suomalaisen näkökulmasta kiinalaisen "personal space" on aivan minimaalinen ja lisäksi töniminen on heille arkipäivää.

Kun pääsimme luukulle asti, saimme tietää, ettei sieltä saa lippua vaan pitää mennä eteläiselle rautatieasemalle. Hyppäsimme siis metron kyytiin jälleen. Eteläiselle rautatieasemalle päästyämme toistui melkein sama kaava kuin edellisella asemalla. Lippua ei herunut sieltäkään vaan meidät ohjattiin Hongqiaon rautatieasemalle. Myöhemmin saimme tietää, että Shanghaissa Hongqiaon rautatieasemaa kutsutaan eteläiseksi asemaksi. Olisi vissiin pitäny tietää :) Hongqiaossa junalippu vihdoin kourassa tuli helpottunut olo: vihdoin pääsee istumaan. Selkä ja jalat alkoivatkin jo olla melko puhki rinkan ja repun kantamisesta.

Juna Shanghaista Nanjingiin kesti vain tunnin. Aika menikin todella nopeasti, koska vieressämme istuva ystävällinen ja avulias kiinalainen nainen halusi harjoitella englanninkielen taitoaan. Hän otti kännykällään selville, mikä metrolinja meidän tulisi ottaa Nanjingin rautatieasemalla ja montako pysäkkiä metrolla piti matkustaa. Hän myös kirjoitti paperille ylös kiinalaisin kirjaimin pääteasemamme nimen ja se tuli todella tarpeeseen Nanjingin metrokarttaa tutkiessamme: nimet olivat nimittäin vain kiinaksi. Siinä pähkäilessämme kohtasimme seuraavan avuliaan kiinalaisen. Mies vei meidät melkein kädestä pitäen lippuautomaatille ja vielä varmisti, että astuimme oikeaan metroon.

Shengtailun asemalle saapuessamme meitä oli vastassa saasteisen ilmaseinän lisäksi Timo ja Kevin skoottereineen. Hyppäsimme kyytiin ja painavien lastien kanssa lähdimme kaoottisen liikenteen sekaan kohti Timon työpaikan BBQ-iltaa. Hyvä ruoka, juoma ja iloiset ihmiset saivat meidät nauramaan päivän seikkailuille, liekö helpottuneisuutta. Vatsa täynnä jatkoimme Timon asunnolle peseytymään ja alkuhömpsyä juomaan. Loppuillaksi sitten lähdimme Nanjingin yöhön...

Kiinassa

Lontoossa Gatwickissa asiat sujuivat ihan ok pientä harhailua lukuunottamatta (ihmiset, joilta kysyimme auttoivat kyllä, mutta he antoivat väärää tietoa). Hotelli löytyi kuitenkin lopulta ja seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava suunnata kohti Heathrown lentokenttää.

 

Heathrown lentokentällä oli tarve päästä tarkistamaan sähköpostit mutta lentokentälläkin voi vandaalivaisto joillakin iskeä. Kirjoita sitten tuolla mitään :)

Lentoa odotellessa hyvä karma tuotti tulosta: tarjosimme omat istumapaikkamme vanhimmille ihmisille. Siinä sitten juteltuamme kävi ilmi, että he olivat Australiasta kotoisin. He pyysivät käymään BBQ:n merkeissä kunhan jossain vaiheessa menisimme Perthiin :) 11 tunnin lennon jälkeen Pudongin lentokentällä Shanghaissa odotti vielä tunnin?! metromatka keskustaan.

Loppua kohden tunnelma vaunussa oli aika tiivis...Metroreissun jälkeen astuessamme ulos metroasemalta näytimme ilmeisesti melko turisteilta. "How are you" - kysymys ja pikainen vastaus tuotti ohjeet hostellille. Hostellissa piti yksi yö nukkua. Jet lagin kiroamana otimme kuitenkin jo keskipäivällä pienet nokoset. Jukan nukkumapaikka (yläsänky) oli kyllä houkuttelevan näköinen :D