Cairnsin lähialueet matkailupakussa (osa 2)

Matkailupakureissumme eteläisimmästä osuudesta matkasimme rannikkoa pitkin Cairnsin kautta pohjoiseenpäin Daintree kansallispuistoon Daintree- ja Cape Tribulation -kylien ympäröivillä alueilla. Etty Baysta lähdettyämme teimme kuitenkin pari pysähdystä, josta ensimmäinen oli Josephine vesiputouksen kohdalla. Olimme kuulleet, että se on suosittu nuorten keskuudessa ja tajusimme miksi sinne tultuamme. Vesiputous oli sinänsä hieno mutta eniten huomiota osakseen sai kuitenkin kallioliukumäki. Vesiputouksen alapuolella olevalta altaalta vesi laskeutui tasaiseksi hioutunutta kalliota pitkin vielä alemmalle altaalle: täydellinen vesiliukumäki. Kokeilimme liukuria ja se oli hauskaa. :D

Josephine Fallsin yläaltaat

Liukumäki

Toinen pysähdys oli sitten The Boulders nimisellä paikalla. Se oli tavallaan joki, jossa oli todella isoja kivimöhkäleitä eli bouldereita. Yhdessä kohtaa joki oli kuin ulkoilmauima-allas ja kävimme pulahtamassa kirkkaassa ja viileässä vedessä. Ai että tuntui hyvältä viilentyä muuten niin lämpimässä ja hikisessä kelissä.

The Boulders

Perhonen

Kukas se siellä taas vaanii?

Pohjoiseenpäin ajaessamme tulimme Cairnsiin, joka oli vain yöpysähdyspaikka yhdeksi yöksi, mutta kerkesimme kuitenkin pistäytyä matkailupakun vuokrauspisteessä kysymässä pakun palutusajankohdasta. Saimme tietää, että se oli jo iltapäivällä kello 15.00 eli meillä oli paku tavallaan vain yhdeksän päivää käytössä. Vähän harmitti, etteivät olleet muistanneet mainita tästä vuokratessamme pakua. Opimme ainakin seuraavaa kertaa varten, ettei matkailupakun vuokrauspäivä ole 24 tuntia niinkuin auton vaan vain 8 tuntia.

Walsh's Pyramid: matkalla Innisfailista Cairnisiin

Cairnsista Daintree kansallispuiston pohjoisimpaan kohtaan oli 180 km:n matka ja kansallispuiston alueelle päästäkseen oli ylitettävä Daintree joki vaijerilautalla. Pohjoisimman rannan nimi, ennen Cooktownille vievän nelivetotien alkua, oli Emmagen, jonka löytämisohjeet kuuluivat: pysähdy kuristajaviikunapuun kohdalle ja kävele sademetsän poikki kunnes tulet rantaan. Kannatti kävellä se lyhyt matka, koska ranta oli kaunis ja rauhallinen eikä muita turisteja näkynyt.

Paku parkissa viikunapuun juurella

Emmagen Beach

Iloinen Jennika Emmagenin rannalla

Cape Tribulation kaupungin kohdalla oli näköalapaikka nimeltään Kulki ja sen vieressä pitkä ranta (nimeltään Cape Tribulation :) ) varustettu hyvin monella turistilla. Ei kovin idyllistä, vaikka ranta tietysti oli sinänsä kaunis!

Cape Tribulation ja kookospähkinä

Paikallisia nilviäisiä

Rausku rantahietikossa piileksimässä

Ärrävikainen ei tiennyt mikä lintu on kyseessä

Kansallispuistossa teimme parisen kertaa lyhyitä patikointiretkiä sademetsässä Marrdja ja Jindalba nimisillä merkityillä poluilla. Tosin Jindalban kehäpolku oli hieman turha käydä tsekkaamassa, koska se oli suljettu vähän matkan päästä alkupisteestä molemmista suunnista. Näimme monenlaisia Mangrove-sademetsiä, joissa kasvoi suomalaisille hyvin eksoottisen näköisiä puita ja pensaita. Luonnon äänet ovat täällä Australiassa myös suomen metsiin verrattuna vivahderikkaampia ja kovaäänisempiä.

Jämerä silta

Paikallista kasuaaria liikennemerkkihuumoria

Cape Tribulationin eteläpuolella löytyi Thornton ranta. Se oli myös melko turistivapaata aluetta, plussapisteitä siitä, lukuunottamatta australialaista miestä koiransa kanssa ja hippiperhettä. Tämä ranta oli todella leveä ja pitkä (niinkuin useimmat muut) pehmeällä vaalealla hiekalla ja sen edustalla oli pieni saari, joka teki rannasta vielä kauniimman. Vietimme siellä monta tuntia nauttien lämmöstä; veteen emme uskaltaneet mennä meduusojen takia, vaikka australialainen mies aina välillä kävi rennosti vilvoittelemassa aalloissa koiransa kanssa. Ilmeisesti olimme auringossa pitempään kuin luulimme, koska illalla tultuamme leirintäalueelle, sen omistaja haki pihaltaan kasvavasta Aloe Vera -kasvista pari lehteä meille. Hän neuvoi, miten saisimme ulospuristettua lehdissä olevaa taika-ainetta  rauhoittamaan kuumottavaa ihoamme: parempaa tavaraa muuten kuin purkissa ostettava "Aloe Vera".

Thornton Beach

Pieni koira, iso ranta

Aallot lipuu rantaan kivasti

Saari Thortonin edustalla

Veitsellä Aloe auki ja hierotaan iholle :)

Ajaessamme takaisinpäin Cairnsia kohti pysähdyimme Mossman nimisessä paikassa katsomaan Mossman Gorgea. Gorge viittaisi sen olevan jonkinlainen kanjoni, mutta meistä se oli kyllä enemmän kosken oloinen. Pariin päivään ei ollut satanut, joten vesi oli matala ja rauhallinen, eikä virtaus ollut liian kova, joten liityimme muihin uimareihin ja kelluimme siinä raikkaassa kirkkaassa vedessä hetkisen. Seuraavana aamuna kävimme uudestaan katsomassa koskea kiinnostuneina, että miltä se näyttää koko yön kestäneen kaatosateen jälkeen. Emme meinanneet tunnistaa sitä samaksi paikaksi: se oli muuttunut raivoavaksi paskanväriseksi koskeksi. Sinne ei kyllä kannattanut mennä uimaan muiden kuin hullujen...yhden sellaisen näimme. Adrenaliinijanoinen sekopää. Kosken ympäri kiersi myös kävelyreitti sademetsässä ja siellä törmäsimme jännän näköisiin kasvikuntaan kuuluviin luomuksiin.

Uimakelpoinen Mossman

Sama paikka, seuraava päivä

Sieni?

Puu?

Köynnös?

Mossmanista noin 15 km etelään sijaitsi rannikkokaupunki Port Douglas. Siellä kävimme markkinoilla katsomassa paikallisia tuotteita ja Four Mile rannalle avautuvalla näköalapaikalla. Rannalla kävimme myös hieman tepastelemassa.

Port Douglas, Four Mile Beach

Matkalla eteläänpäin ajoimme rantatietä pitkin ja loput nähtävyyksistä olivatkin suurimmaksi osaksi rantoja. Siellä rannat seurasivat toisiaan niin peräjälkeen, ettei aina tiennyt millä rannalla oli, mihin kyseinen ranta päättyi ja mistä seuraava alkoi. Tästä johtuen emme oikein muistaneet varmuudella, mistä rannasta ottamiemme kuvat olivat. Kauniita valkoisia rantoja ne kuitenkin kaikki olivat: toiset leveämpiä kuin toiset, rantaanpäin nojaavien palmujen kera tai ilman. Rantoja, joilla kävimme olivat seuraavat (ehkä): Oak, Wangetti, Ellis, Palm Cove, Clifton, Kewara, Trinity, Yorkeys Knob ja Holloways.

"Minä olen lentäjän...tytär?"

Ellis Beach

Palm Cove?

Clifton Beach?

Kewarra Beach?

Lokki tutkailee Trinity Beachilla

Holloways Beach ja meduusaverkolla rajattu uima-alue

Wangetti rannalla kävellessämme, illan jo hieman hämärtyessä, tapasimme vanhemman rouvan kävellyttämässä koiriaan. Jäimme juttelemaan hänen kanssaan ja hänen kuultuaan olevamme reppureissaajia, hän tarjosi yösijaa. Olimme suunnitelleet jatkavamme illaksi vielä Kuranda nimiseen paikkaan, mutta sinne oli kuulemma niin jyrkkä ja kiemurteleva tie ettemme millään ehtisi sinne ennen pimeän tuloa. Otimme siis tarjouksen vastaan ja ajoimme pakumme ne sata metriä rannalta hänen isolle valkoiselle talolleen, jonka nimeksi hän oli antanut The Whitehouse (eli valkoinen talo). Talo oli todella tilava ja hänen pihallaan oli myös toinen tyhjillään oleva omakotitalo, jossa tällä hetkellä ei ollut vuokralaisia ja saimme siis asua tässä talossa. Reppureissaaja harvoin saa yöpyä omassa omakotitalossa ilmaiseksi. Rouva Marie asui nykyään yksin koiransa kanssa ja hänen tarjotessa meille pientä iltapalaa pidimme hänelle seuraa ja kerroimme seikkailuistamme. Saimme tietää, että hän aika usein tarjosi yösijaa reppureissaajillle, koska hänen nyt keski-ikäinen poikansa oli reppureissannut ympäri eurooppaa ollessaan nuori ja moni oli silloin tarjonnut hänelle yösijan.

Jukka tähyilee krokotiileja Wangetti Beachilla

Kurandaan vievälle kiemurtelevalle tielle lähdimmekin sitten aikaisin matkailupakureissumme viimeisenä aamuna annettuamme Marielle kiitos-simpukkakukan. Sen olimme saaneet hippiperheen tyttäreltä Thornton rannalla parisen päivää aikaisemmin. Tie oli todella kiemurteleva ja jyrkkä, muttei liian jyrkkä paikallisille rallirekkakuskeille, jotka ajoivat kapeata tietä pitkin vauhdilla. Kurandassa oli iso vesiputous, jonka halusimme nähdä, mutta paljon muuta nähtävää siellä ei ollutkaan. Eli ajoimme rekkojen seassa kiemurtelevaa tietä pitkin takaisin rannikolle.

Barron Falls oli oikeasti aika jylhä näky

Matkalla takaisin Cairnsiin pysähdyimme vielä yhden järven, Lake Placidin kohdalla sekä myös Crystal Cascades (vesiputouskaskadi) -nimisessä paikassa kävelemässä ja uimassa. Sitten kello olikin niin paljon, että jouduimme kaasu pohjassa ajamaan Cairnsin kaupunkiin etsimään lähimmän autopesupaikan ja tehokkaina puunasimme auton loistokuntoon ja veimme sen täyteen tankattuna takaisin vuokrauspisteelle tasan kello kolme. Ei naarmun naarmua ja paku meni viheltäen tarkastuksessa läpi, huh, eli ei tullut lisää maksettavaa. Eikun autonavaimista luopuminen, rinkat selkään ja uusiin seikkailuihin.

Cairnsin lähialueet matkailupakussa (osa 1)

Ajatuksissa oli vuokrata matkailupaku noin kolmeksi päiväksi, jotta voisimme koluta Cairnsin lähialueet läpi. Saimme kuitenkin niin paljon informaatiota yhdeltä saksalaiselta tytöltä eri paikoista mihin mennä ja mitä nähdä, että lopulta vuokrasimme matkailupakun kymmeneksi päiväksi. Kiersimme Cairnsin pohjois-,länsi- sekä eteläpuolella ja kilometreja tuli yhteensä varmaan noin 2000. Autossa tuli siis istuttua melko paljon mutta nautimme todella paljon tästä reissusta ja matkailupakun antamasta vapaudesta. Tulemme ehdottomasti vuokraamaan pakun uudestaan myöhemmin matkamme aikana.

Elämää pakussa

Retkemme aikana ajoimme hyvin erilaisissa maisemissa: valkoisten rantojen vierellä kiemurtelevia rannikkoteitä tai jyrkillä vuorenrinteillä mutkittelevia teitä. Toisinaan ajoimme kuivan ja tasaisen erämaan poikki tai märän viidakon läpi. Ajaessamme yritimme aina päästä perille ennen pimeän tuloa, koska sielläpäin liikkuu niin runsaasti villieläimiä. Erämaassa ajaessamme näimmekin vapaasti tallustelevia lehmiä; usein maukkaimmat ruohot olivat näköjään ihan tien vieressä ja välillä heistä ilmeisesti tuntui mukavalta hipsiä keskellä tietä. Näimme aika useasti kenguruita tien lähistöllä, aika vaikeita erottaa ruohikosta muuten. Toisinaan ne pomppivat iloisesti tien yli uskovan meidän väistävän ja niin teimmekin, mutta niin hyvää onnea kaikilla kenguruilla ei kaikkien autoilijoiden kanssa ole.  :(

Useimmat yöt vietimme leirintäalueilla. Jotkut leirintäalueet olivat keskellä kaupunkia, toiset metsässä, toiset rannalla. Välillä yöt olivat sietämättömän kuumia, välillä hieman viileähköjä, välillä kostean rankkasateisia. Yungaburrassa saimme yöpyä yhden hostellin pihalla mitättömällä summalla ja käyttää heidän hienoa keittiötään, luksusta.

Cairnsin ruokakaupan tyhjenettyämme suuntasimme pakun etupuskurin kohti Cooktown nimistä kaupunkia. Cooktown sijaitsee noin 330km Cairnsista pohjoiseen ja jouduimme ottamaan hieman pidemmän sisämaareitin rannikkoreitin (vain noin 150 km) sijasta , joka on ajettavissa vain nelivedolla. Ajaminen vasemmalla puolella tietä ei tullut ihan luonnostaan vielä Jukalta (oli eka kerta ratin takana Australiassa) ja kaupungista pois ajamisen yhteydessä löysimmekin itsemme yhtäkkiä yhden risteyksen jälkeen väärältä puolelta tietä. Nopea korjaus ja kaikki ok taas. :D

Matkalla Cooktowniin

Matkailupaku näytti syövän melkosta vauhtia polttoainetta, mutta uskoimme pääsevämme Cooktowniin asti yhdellä tankilla. Noh, pientä paniikkia syntyi noin 25km ennen Cooktownia, kun huomasimme, ettemme ehkä pääsisikään, sillä parin kilometrin päässä oleva tankkauspiste ei halunnut ilmaantua eteemme. Piti kääntyä soraiselle sivutielle Rossvillea kohti; luulimme ainakin ymmärtävämme opasteet oikein. Liian monen jännityskilometrin jälkeen saavuimme Lions Den -nimiselle leirintäalueelle ja sieltä löytyi pakulle juotavaa. Huh!

Huojentunut kuski tankkauksen jälkeen

Cooktownissa kävimme näköalapaikalla katsomassa majakkaa ja auringonlaskua. Hienolta näytti! Kävimme myös illalla kävelyllä Cooktown kylän pääkadulla. Oli lauantai ja porukka oli liikenteessä (luultavasti koko kylä) ja ravintolista raikui eri tyylistä musiikkia. Pimeällä kadulla kävellessämme Jukka kuuli tuttua musiikkia...Hitchin' a ride...Green Day! Pitihän meidän pistäytyä pubissa kuuntelemassa. Siellä coverbändi soitteli biisejä Creedistä System of a Downiin ja päivän pitkän reissun jälkeen saimme kulttuurin nälän tainnutettua. Oli kyllä outo fiilis, että jossain minikylässä yhtäkkiä oli tarjolla oikein mukavaa musiikkia hyvin soitettuna. Kuulimme muuten myös paikallisesta radiosta Nightwishiä. Eikä siinä vielä kaikki: paikallisessa puistossa oli eräänlainen "musikaalinen vene", jota kävimme pariin otteeseen pimputtelemassa.

Majakka

Auringon lasku

Melkein niinkuin Afrikassa

Cooktownin kalastussatama

Dum dum dum!

Ding dong ding!

Cooktownista lähdimme takaisin eteläänpäin Mareeba nimiseen paikkaan. Siellä ei ollut kauheasti mitään nähtävää paitsi yksi suomaanäköalapaikka. Siellä oli kiikarit, joten pääsimme tiirailemaan lintuja läheltäkin. Näköalapaikalle tultuamme sen edessä oli Emu-emo poikineen hiippailemassa, todella iso ja pelottavan näköinen otus!

Kohti Mareebaa

Tietä Australiassa

Lintuja tiirailemassa

Mareebasta vähän matkaa eteläänpäin sijaitsee Atherton. Siellä kävimme katsomassa Lake Tinaroota. Jotenkin niin suomalaisen järven näköinen, jossa metsä ulottuu veteen asti. Rauhallinen paikka. Kävimme iltauinnilla järven lämpimässä vedessä ja lähdimme sitten etsimään Athertonin lähellä olevaa pientä paikkaa nimeltään Tolga ja siellä sijaistevaa ilmaista leirintäaluetta. Mareebasta olimme saaneet vinkkejä siitä ja tietoa, että siellä pitäisi jopa olla suihkut; noh ei kuitenkaan ollut. Joten haisevina teimme iltasapuskat ja menimme nukkumaan.

Lake Tinaroo. Montako virhettä kuvassa?

Aamulla suuntasimme uudestaan Athertoniin ja sieltä löytyi meille sopiva piknikpöytä melkein keskellä liikenneympyrää. Laitoimme aamupuuromme siellä autojen vilistäen ohi. Tuli autoilijoilta välillä pitkiä katseita. Aika hassu kokemus sekin. :D

Yungaburra sijaitsee lähellä Athertonia hieman itäänpäin. Se oli pieni pittoreski kylä. Sieltä löytyi kävelyretki joen varrella, jota pitkin kävellessä oli mahdollisuus nähdä vedessä leikkiviä vesinokkaeläimiä. Noh, näimme yhden... Yungaburrassa oli myös kaksi järveä: Lake Barrine ja Lake Eacham. Kävimme ensin Lake Barrinellä. Siellä piti pystyä uimaan mutta tultuamme sinne petyimme, koska se ei ollut ollenkaan kummosen näköinen eikä rantaakaan oikeastaan löytynyt. Ei houkuttanut mennä sorsien sekaan uimaan.

Jennika ottaa iisisti

Vanha rautatiesilta keskellä me

Vesinokkaeläimiä bongaamassa...

Vesinokkaeläin

Lake Barrine ja kuvaan liimattu mies

Lake Eacham oli sitten kauniimpi paikka: noin 65 metriä syvä kraaterijärvi. Siellä oli ranta ja todella kiva uimapaikka. Vesi oli puhdasta ja viileän raikas. Vietimme siellä monta tuntia lööbaillessa rannalla ja nauttien auringonlaskusta. Lähistöltä löytyi leirintäalue, joten yövyimme siellä. Iltasapuskaa laittaessamme juttelimme saksalaispariskunnan kanssa ja he kertoivat miten he olivat ajanneet nelivetoasuntoautollaan melkoisia teitä pitkin. Olivat olleet todellisilla seikkailuilla; hyvä etteivät jääneet autollaan kiinni keskelle erämaata.

Eachamin iltaa

Yungaburran lähistöllä löytyi myös kaksi viikunapuuta (Fig tree), jotka oilvat kasvaneet hieman eri tavalla. Viikunapuu on muodostunut, kun siemen on juuttunut toisen, emopuun oksaan. Sieltä se on lähtenyt kasvattamaan juuriaan alaspäin, kunnes ne osuvat maahan. Näitä juuria on lopuksi kasvanut niin runsaasti, että alkuperäinen emopuu on mätäytynyt pois, kun se ei enää ole saanut auringonvaloa juurien ympäröidessä sen eli viikunapuu on vähän niinkuin kuristanut emopuun. Verhoviikunapuusta (Curtain Fig Tree) on muodostunut verhomainen muodostelma ja Katedraaliviikunapuusta (Cathedral Fig Tree) on muodostunut ympyrämuotoinen huone.

Verho

Jennika Katedraalissa

Jännää!

Yungaburrasta eteläänpäin löytyi Malanda niminen kaupunki, jossa oli myös pieni vesiputous. Sinnepäin suunnistaessamme ajoimme juusto-/suklaatehtaan ohi ja päätimme pysähtyä. Siellä saimme maistaa kahta eri suklaata, ja useampaa juustoa. Juustoja oli todella äkäisiä, pehmeitä, homejuustomaisia, breen tapaista ja juusto, josta heti tuli meidän suosikki: Macadamiajuusto! Oli pakko ostaa sitä herkutteluhetkiin, ja ostimme kaksi pientä palaa suklaatakin, mums. :)

Tulvakorkeuksia Malandassa

Malanda Falls

Näillä alueilla löytyi aika monta teeviljelmää ja kävimme yhdellä Nerada nimisellä, tunnetuimmalla tehtaalla, tai lähinnä tehtaan kaupassa. Siellä sai nuuhkia eri teelaatuja ja makuja ja ostimme sieltä sitruunamyrttiä (lemon myrtle), ihanan tuoksuista. Neradan teeviljelmille ajaessamme ajattelimme ottaa pienen oikotien, mutta pian huomasimme olevamme hieman eksyksissä. Kartat näiltä alueilta eivät olleet kauhean tarkkoja ja jouduimme pysähtymään kysymään tietä. Ainoa paikka, johon vahingossa törmäsimme, oli koulu: menimme sen pihalle etsimään opettajaa — opettaja löytyi, saimme ohjeet. Onneksi emme kauhean pitkälle ehtineet ajaa metsään, ja lähdimme koulusta pikkulasten katsoessa kiinnostuneina eksyneitä ulkomaalaisia.

Neradan teeviljelmät

Malandan lähistöltä löytyi Hyppipameen kansallispuisto, jossa sijaitsivat The Crater ja Dinner Falls. The Crater oli iso kraateri, jonka pohjalla oli vihreää vettä. Kraateri oli todella syvä, ei oikein tajunnut kuinka kauas alas pudotus ulottui, eikä se varsinkaan oikein ilmene kuvasta. Kraaterin lähellä oli pieni vesiputous nimeltään Dinner Falls. Kansallispuiston parkkipaikalla päätimme valmistaa vähän lounasta. Otimme kaasukeittimen sekä kaikki ruoat esille ja siinä kesken ruoanlaiton huomasimme ison linnun lähestyvän meitä. Se oli Kasuaari lintu. Ne ovat todella isoja eläimiä ja ei mitenkään kauniita vaan hieman pelottavan näköisiä. Parkkipaikalla löytyi varoituskylttekjä juuri tätä lintua koskien, koska se oli ollut lähiaikoina hieman aggressiivinen. Tuli pikku paniikki! Jukka korjasi kaikki ruoanlaittotarvikkeet ja ruoan (se oli lähinnä ruoan perässä) autoon linnun seuratessa uteliaana vieressä. Lintuja pelkäävä Jennika istui jo turvassa autossa. Oli hieman pelottava tilanne, mutta näin  jälkeenpäin pystyy tietysti nauramaan tapahtumalle. :D

Syvä kraateri

Dinner Falls

Kauhun hetkiä!

Suosituin vesiputous kiertelemällämme alueella oli Millaa Millaa niminen vesiputous. Se oli suosituin, koska se on ollut jonkun elokuvan ja hiusainemainoksen kuvauspaikkana. Olihan se ihan hieno putous, jossa vesi putosi suoraan alas isoon altaaseen. Siellä pystyi uimaan, mutta vesi oli todella kylmää ja kovin matalaa. Kyseinen putous oli yhden kehätien varrella, jonka varrella oli myös kaksi muuta vesiputousta: Zillie Falls ja Ellinjaa Falls. Molemmat olivat kauniita paikkoja mutta niissä ei pystynyt uimaan, koska toisessa altaalle ei ollut kulkureittiä ja toisessa vesi oli aivan liian matalaa. Millaa Millaa oli myös pienen kylän nimi, joka sijaitsi vesiputouksien lähellä Malandan eteläpuolella. Yhdellä kukkulalla kylän lähistöllä löytyi maisemapaikka ja kävimme siellä katsomassa vihreetä kukkulamaisemaa.

Millaa Millaa Falls edestä

Millaa Millaa Falls sivusta

Zillie Falls

Ellinjaa Falls

Laidunmaisemaa kehätien varrella

Millaa Millaa näköalapaikka

Toiseen suuntaan

Ravenshoe oli paikka hieman länteen päin Millaa Millaasta. Ravenshoe ei ollut niin suosittu, koska mikään retki ei vienyt turisteja sinne asti. Meillä oli kuitenkin aikaa, joten lähdimme ajamaan sinne asti. Siellä piti kartan mukaan olla kaksi vesiputousta. Niiden vähäisen suosion takia tienviitat olivat todella surkeat ja jouduimme kääntymään takaisin parisen kertaa ennen kuin löysimme tiemme perille ensimmäiselle putoukselle nimeltään Millstream Falls. Tultuamme vesitputoukselle asti pienen kävelyn jälkeen ihmettelimme kuitenkin, miten se ei ollut suositumpi. Todella iso ja vaikuttava vesiputous. Yksi parhaimmista mitä olimme siihen mennessä nähneet. Seuraavaksi kävimme katsomassa Little Millstream Fallsin. Odotimme hieman pienempää vesiputousta, mutta tultuamme sinne näimme melko ison vesiputouksen, joka jakautui moneksi putoukseksi. Se oli todella hieno paikka ja vietimme siellä parisen tuntia kiipeillen kallioilla putouksen ympäri. Muita ihmisiä emme siellä nähneet ja tästä tuli selkeästi suosituin paikka meidän mielestä koko matkailupakureissumme aikana näkemistämme paikoista.

Millstream Falls

Little Millstream Falls

Jennnika nauttii maisemista

Seuraavaan paikkaan oli vähän pidempi matka. Matkan aikana huonojen karttojen ja mutkittelevan jyrkästi alaspäin menevän tien vuoksi missasimme muutaman nähtävyyden. Laiskoina (ja oikeasti jyrkän tien vuoksi) emme jaksaneet lähtä ajamaan takaisin ylös. Matkan lopullisena päämääränä oli Etty Bay, joka sijaitsee Innisfailin eteläpuolella. Kyseinen kaupunki löytyy noin 90 km Cairnsin eteläpuolelta. Etty Bay on todella pieni paikka parine taloineen, leirintäalueineen ja pehmeällä hiekalla varustetuine rantoineen. Vietimme monta tuntia rannalla lueskellen kirjaa ja aalloissa hyppien. Harjoittelimme bodysurffausta eli surffailua ilman lautaa. Rannalla eleli myös Kasuaari ja lukiessamme se hiippaili äänettömästi tuolin takaa ja kurkisti, että kuka se siellä lueskelee. Pikkasenhan sitä pelästyi, kun iso nokka yhtäkkiä näkyi ihan naaman vierellä. Etty Bayssa vietimme yön rannalla sijaitsevalla leirintäalueella.

Paku parkissa Etty Bayn rannalla

Erittäin tyytyväinen mies

Etty Bay

Aallonkesyttäjä Jennika

Kasuaarin pirulainen

Lukuhetki

Rauhaisa poukama

Terveisiä kotiin!