Blue Mountainsin luonnonpuisto sijaitsee n. 130 km päässä Sydneystä. Meidän matkamme alkoi siitä, että piti herätä aikaisin ehtiäksemme 9.18 junaan. Noh...kiirehän meillä tuli, kun kävelimme (juoksimme) juna-asemalle. Loppujen lopuksi, kun ehdimme ajoissa juna-asemalle, siellä oli ilmoitus, että tietty väli Blue Mountains -linjalla oli poikki. Meidän piti ottaa järjestetty bussi Penrithiin asti, josta matka jatkuisi junalla Katoomban kylään.
Bussi matka sujui ihan mukavasti. Saimme hymyillä muutamaan otteeseen, kun edessä istui teinityttö, joka hyppi ja pomppi ja tanssi (teki noloja dääns käsiliikkeitä) iPodinsa tahtiin. Korvalappujen volyymi oli tarpeeksi isolla, jotta muutkin ihmiset pystyivät kuulemaan musiikkityylin: teknon aikana bileet olivat kovimmillaan ja välillä oli slovareita, joita neiti "lauloi" mukana. Paras oli kuitenkin, kun erään penkin äärirajoja testaavan hyppysession jälkeen tyttö kääntyi meihin päin ja totesi: "Would you mind stop kicking on my seat". Voi hyvänen aika!
Kun pääsimme bussi- ja junakuljetuksen päätteeksi Katoomban kylään, meitä vastassa odotti kirkas, mutta hyytävä sää. Onneksi olimme pakanneet tarpeeksi vaatetta mukaan, jotta kylmä ei pääsisi yllättämään. Ironista kyllä, että me, suomalaiset, olimme pipoa myöten pukeutuneet lämpimästi kylmää vastaan, kun vastaan tuli ihmisiä t-paidoin, shortsein sekä flip-flopein varustautuneena. Ykköspalkinto kuuluu kuitenkin aboriginaalille, joka puhalteli didgeridoohonsa ison aukion keskellä:
Blue Mountainsilla oli paljon nähtävää. Jotkut ihmiset kävivät nämä nähtävyydet läpi Sighseeing -bussin avulla, mutta meidän budjettimatkaajien täytyy kävellä. Kävelimme ainakin 10 km ylös ja alaspäin pitkin kallion seinämillä olleilla poluilla niin sanottua Prince Henry Walkia pitkin. Ja emme valita, maisemat olivat kauniita ja reitin varrella olleilla maisemapaikoilla (näkymä vuorten ympäröimään solaan) ei ollut ketään muuta kuin me ihastelemassa; Three Sisters -kivien katsontapaikka kun taas kuhisi ihmisiä (pst...olemme erikseen, kun yhteiskuvamme ei oikein kompositioltaan onnistunut).
 |
| Jennika ja Three sisters |
 |
| Jukka ja Three Sisters |
Kartta, jonka hankimme Katoomban keskustasta oli kyllä vähän harhaanjohtava. Meillä oli tarkoitus päättää kävelymme Gordon Falls -putouksille. Luulimme karttamme mukaan, että olisimme olleet jo siellä. Tähän mennessä olimme kävelleet jo yli neljä tuntia ja pimeä alkoi ilmoitella itsestään hämärtymisen muodossa. Lisäksi meillä alkoi olla nälkä, joten päätimme poistua reitiltä Leuran kylään, joka sijaitsi ihan lähellä. Kävelimme kohti Leuran keskustaa, joka olikin todella idyllinen pieni kadunpätkä butiikeineen. Huomasimme myös kadun nimen (Australialainen nimeämiskäytäntö tosiaan kertoo sen, mitä tarvii), joka sai meidät nauramaan: Megalong Street.
Yksi asia, joka kannatta tehdä aina, kun lähtee sightseeaileen paikkoja: ladata kamera. Me emme olleet tehneet sitä vaan jo alusta lähtien olimme punaisen patterisymboolin piinaamia. Yritimme räpsiä kuvia sen kummenkin valotusta ja komposiota ajattelematta.
 |
| Matkalla Prince Henry Walkin alkuun |
 |
| Vesiputous |
 |
| Näkymä laakson yli |
 |
| Loputtomasti portaita... |
 |
| Alas oli aika pitkä matka, melkoinen putous |
 |
| Jennika tseikkailee maisemia |
 |
| Levähdystauko...vai levähtääkö hän oikeasti? |
 |
| Kaunista |
 |
| J. Haikarainen ja Vuoristoiset Lasit |
