Melbournessa

Lennon jälkeen olimme taas Melbournessa. Otimme lentokenttäbussin keskustaan ja menimme hostelliin, johon olimme jättäneet ylimääräiset tavaramme. Vastaanottotiskillä oli hieman epäselvyyttä, sillä meille oli varattu kyllä huoneet, mutta eri huoneista ja vielä eri hinnoilla. Olimme pyytäneet halvimpia mahdollisia hintoja ja toinen oli jonkin verran kalliimpi. Pienen keskustelun jälkeen saimme huoneet samaan hintaan. Jennika meni pienempään huoneeseen Jukan mennessä isompaan. Kävi kuitenkin ilmi, että Jennikan huoneen sänky oli jostain kumman syystä tuplakokoinen, niin päätimme nukkua samassa sängyssä, joten kaikki hyvin: parempi huone halvempaan hintaan isolla sängyllä. :)

Olimme saaneet aikaisemmin Peterin (Murwillumbahin couchsurfing hostimme) siskon, Rebecan, yhteystiedot Melbourneen. Olimme soittaneet hänelle ennen Tasmanian matkaa, mutta saaneet negatiivisen vastauksen yöpymispaikkapyyntöömme, sillä Rebecca ei ollut tuolloin kaupungissa, kun me olimme siellä. Hän kuitenkin antoi äitinsä, 78-vuotiaan mummelin, yhteystiedot, koska siellä oli kuulemma tilaa. Peter myös soitti myöhemmin ja kertoi soittaneensa äidilleen. Hän oli kertonut, että olemme ihan kunnon ihmisiä. Joten meillä oli yöpymispaikka Melbournen laitalähiössä sille ajalle, kun Melbournen maisemissa vilistimme.

Ensimmäisenä päivänä ihmettelimme Melbournen keskusta-alueella ja otimme ilmaisen bussin, joka kuljetti keskustan turistinähtävyydet läpi. Kävimme syömässä buffetinomaisessa intialaisessa Om Vegetarian -ravintolassa halvat maittavat annokset ruokaa, niin paljon kuin vain jaksoi. Kaupunkikiertelyn jälkeen saimme pienen vaivannäön jälkeen itsellemme viikoksi julkisliikenneliput kouraan ja otimme suunnan kohti tulevaa yöpaikkaamme. Meille oli apuna informaatiokeskuksesta printattu pieni kartta, jonka tuli viedä meidät perille ja veihän se. :)

Rautatieasema

Ihmisvilinää Melbournessa

Puolivalmista

Kaupunkiprofiilia

Melbournen keskusta St. Kildasta käsin

Seuraavat neljä päivää meillä menikin mukavasti Melbournen kaupungin ilmaisilla MOOMBA –festivaaleilla. Festivaaleilla oli ohjelmaa lapsille, aikuisille ja semiaikuisille musiikista vesihiihtoon ja tivolimeiningistä erilaisiin oppitunteihin (skeittaaminen, trapetsitaiteilu jne.) Meidän ”pääkohteemme” oli lähinnä musiikin kuunteleminen ja alueen ilmapiirin fiilistely. Tätä fiilistä buustasimme joka päivä omille piknik eväillä, joita olimme hakeneet esim. keskustassa sijaitsevalta Queen Elisabeth Markets –tori alueelta. Kaiken lisäksi meitä helli joka päivä aurinkoinen ja lämpöinen sää — ei sellainen Melbournen minuuteittain vaihteleva sää, josta meitä oli varoitettu.

Karnevaalihulinaa 1

Karnevaalihulinaa 2

Ensimmäisen päivän ooppera-/broadwayavauksesta jälkeen musiikkitarjontaa oli laidasta laitaan. Kävimme katsomassa paljon erilaisia bändejä ja musiikkityylit vaihtelivat alternativesta countryyn ja latinorytmeistä rappiin — seassa myös intialaisia tablarytmejä. Tämän lisäksi kävimme myös muutamassa tanssipohjaisessa esityksessä, joista toisessa pääsimme itse myös tanssahtelemaan esitanssijan tahdissa. Hauskaa oli vähän heiluttaa matkustamisesta kangistuneita vartaloitamme.

Avausgaalassa oli tunteet pelissä

The Bamboos

The Panics

Tari Khan

Mista Savonan basisti

Combo La Revelacion

Fujiyama Mamas

Skipping Girl Vinegar

Vesiurheilun puolelta kävimme katsomassa vesihiihtohyppääjiä, jotka kisailivat, kuka pääsee pisimmälle hyppyristä. Melko pitkiä hyppyjä pojat päästelivät hyppyristä menemään. Toinen vesiurheiluaktiviteetti, jota kävimme seuraamassa, oli Birdman (Lintumies) kilpailu. Jo parikymmentä vuotta käydyn kilpailun idea oli, että kuka hyppää tai siis liitää pisimmälle. Veden äärellä oli pieni torni tai oikeastaan kiitorata, josta ihmiset hyppäsivät alas ja koettivat liitää mahdollisimman pitkälle. Sitä oli hauskaa katsoa, sillä monella kilpailijalla ei niinkään ollut tärkeää hypyn pituus, vaan se asu tai kyhäelmä, jonka avulla he yrittivät liidellä ilmassa. Kaikki kilpailussa tulleet pisteet ja metrit menivät rahan muodossa hyväntekeväisyyteen eli kilpailun tarkoituskin itsessään oli oikein hyvä.

Ei mennyt ihan putkeen tällä "Lintumiehellä"

Vauhdin hurmaa

Mattiko se siellä

MOOMBA -festivaali päättyi maanantaina, kansallisvapaapäivänä eli työläisten päivänä. Viimeisen päivän spektaakkelina oli tanssi-/musiikkiesitys, jossa oli mukana mm. afrikkalaisia tanssijoita, jousikvartetti, muita muusikkoja, laulajia jne. Olihan se ihan kiva, muttemme sanoisi, että spektaakkeli. Erityisesti afrikkalaiset tanssijat olivat hieman kaaosmaisia, koska he tulivat aina tanssimaan ihan yhtäkkiä, mutta toisaalta se oli ihan hauskaa katsottavaa. Neljästä tanssijasta varsinkin kaksi pitivät oikein hauskaa, eritoten kaksistaan. :)

Innokas tanssija loppupläjäyksessä

Koko loppupläjäyksen poppoo

Yhtenä lauantai-iltana teimme Australialaisen kulttuuriteon eli kävimme katsomassa Aussijalkapalloa. Perthin Pete suositteli meille aikaisemmin, että kannattaa käydä vilkaisemassa peli, jos on vain mahdollista. Mahdollista oli. Peli oli kuuma paikallisderby (ei ollut vielä ihan oikean kauden peli, vaan lämmittelypelejä kautta varten) Hawthorne vastaan Melbourne. Olimme paikalla hyvissä ajoin haistelemassa fiilistä. Siinä auringon paistaessa katselimme katsojalukujen nousevan n. kymmeneen tuhanteen asti, joka ei ollut varmaan edes viidennettä stadionin kapasiteetista. No mutta, peli oli ihan mielenkiintoinen ja sen edetessä aloimme (mahdollisesti) tajuamaan sääntöjä. Näimme jopa yhden supermaalin eli 9 pisteen potkun. Saimme myös tuta perinteiset aasi-/idiootti-/seepra-/nuija tuomarihuudot selän takaamme, jossa innokas Melbournen fani huuteli nyrkki pystyssä. Valitteli samalla kausikorttinsa ostoa Melbournelle, sillä Melbourne otti aika selvästi turpaan Hawthornelta. Oikea rökäletappio. Ihan mielenkiintoinen kokemus uuden urheilulajin parissa.

Katsomot puolityhjinä

Aloitusheitossa pallontavoittelua

Potkumaali

Hawthornen murskavoitto

Pari viimeistä iltaa käytimme hengaillen St. Kildan kaupunginosassa. Siellä kävimme syömässä kerran paikassa nimeltä Lentils As Anything (toinen intialainen kasvisravintola), jonka idea oli mielenkiintoinen: tilaa ruoka, maksa mitä haluat. Alun perin ravintola oli toiminut taiteilijoille ruokapaikkana, jolloin huonoina aikoina he olivat syöneet ilmaiseksi ja rahan virratessa ovista ja akkunoista he olivat maksaneet takaisin vähän korkeampaa hintaa ruoasta. Meille matkalaisille ruoan hinnaksi tuli se sama 6,5 dollaria per naama, jonka maksoimme toiseenkin ravintolaan. Periaatteessa olisi ollut mahdollisuus maksaa vaikka vain dollari per naama, muttei omatuntomme antanut lupaa siihen. Hyvää ruokaa oli ja erilaisessa tilanteessa olisimme maksaneet hieman enemmänkin. :)

St. Kilda

Maukasta ja halpaa ruokaa

St. Kilda Beach

Ihan sairaan hieno kuva!

Toinen syy, miksi kävimme St. Kildassa, oli se, että kävimme katsomassa pingviinejä, jotka tulevat rantakivikoille auringonlaskun tienoilla. Siellä oli sinipingviinejä nukkumassa kivikossa ja hengailemassa. Me kävimme hengailemassa niiden kanssa ja olihan ne taasen ihan söpöjä pienine päänheilutuksineen. Välillä niitä oli vain aika vaikea bongata, sillä ne olivat piilossa ja kun ne huomasivat meidät, niin ne käänsivät selkänsä meille. :) Halusivat varmaankin yksityisyyttä.

Pingu kurkistaa kolosta

Selänkääntäjä

Illat yleisesti menivät hieman jutellessa emäntämme, Colleenin, kanssa. Juttelimme jonkun verran Suomesta, Suomen politiikasta ja luonnosta, sillä hän halusi tietää meidän maastamme jotain. Hän oli siis suhteellisen vanha mummeli, mutta kuitenkin ihan terävä päästänsä. Parhaiten meidän mieleemme jäi kuitenkin hänen jokapäiväinen lausahduksensa ”Oukkidou”. Se oli hänen hellyyttävä tapansa lopettaa keskustelut. Se jäikin meidän vakiosanastoon siitä lähtien. 

Colleen auttoi meitä myös neuvomalla reittejä meidän seuraavalle 3 viikon autoreissulle. Hän antoi meille ylimääräisiä, joskin aika vanhoja, karttoja, jottei suunnistaminen Melbournen ala- ja yläpuolelle olisi vaikeaa. Olimme erittäin kiitollisia hänelle ja kysyimmekin Peteriltä tekstiviestillä, miten voisimme kiittää hänen äitiään. Peter neuvoi meitä, että kukat tekevät hänen äitinsä hyvin onnelliseksi. Ostimmekin viimeisenä iltana hänelle alppiorvokkeja kiitokseksi.

Kiitokset Colleenille! (Kukat etualalla)

Summa summarumina voisi sanoa, että Melbourne oli jotenkin mukavan oloinen kaupunki kävelykatuineen ja tietyllä tavalla rentoine ilmapiireineen. Toisaalta näimme myös eniten poliiseja kuin missään muualla Australiassa. Itse asiassa niin paljon, että eräänä iltana mennessämme juna asemalle eräs poliisi pysäytti meidät ja halusi tutkia Jukan siltä varalta, että onko mukana jotain aseita. Aseita! Jotenkin tuli ankea olo. Entä, jos meillä olisi ollutkin päivän piknik-retkeä varten Leatherman mukana. Olisiko se ollut ase? Noh, kaiken kaikkiaan Melbourne oli mukava tuttavuus Australian kaupunkien joukossa.

Oletko kriminaali?

Niin ja ihan kuriositeettina Melbournen liikenteestä: siellä oli jossain paikoissa keskustassa omituinen liikennemerkki. Se sanoi, että oikealle kääntyminen vain vasemmalta kaistalta (siis suomalaisessa liikenteessä se olisi vasemmalle kääntyminen vain oikealta kaistalta). Eli kääntyvän piti odottaa, että viereisellä kaistalle olevat suoraan menijät menivät ensin ja sitten sai vasta kääntyä. Ihme homma!

Outo tapaus!