Matkalla Melbournesta Sydneyhin (osa 2)

Seuraavana aamuna heräsimme tarpeeksi aikaisin, jotta jaksaisimme ajaa suunnittelemaamme paikkaan Healesvillen yläpuolella. Matkaa oli ajettavana noin 230 kilometriä. Aamu lähti käyntiin Geelongin kautta, jossa pysähdyimme aamupesulle ja kysymään ohjeita reitillemme informaatiopisteestä. Näiden toimien jälkeen jatkoimme matkaa kohti Melbournea.

Geelongin aamu

Melbournessa kohtasimme suurimman määrän liikennettä kuin tähän asti olimme missään kohdanneet auton sisällä itse ajettuna. Oikeastaan emme olleet Melbournen keskustassa, vaan tiellä, joka meni Melbournen sivuitse. Sadan kilometrin nopeusrajoitetulla tiellä matelimme n. 30-50 km/h liikenneruuhkan sekä vallalla olleiden tietöiden vuoksi. Kärsivällisyys lopulta palkittiin ja pääsimme Melbournen ohi pienemmille, vähäliikenteisemmille teille. Meidän reitti vei meidät lopulta Healesvilleen.

Siellä pysähdyimme jälleen kysymään ohjeita kämppäysalueelle, johon meidän oli tarkoitus mennä. Informaatiopisteen täti oli kuitenkin itsekin paljon Kombi-Vänillä (Volkswagenin vanha pakettiautomalli) ajellut ja tiesi kertoa meillä paremman ilmaisen paikan yöpyä ihan Healesvillen keskustassa. Lisäksi hän antoi meille läheiseen kahvilaan kahvi-/tee-/kaakaolipukkeet, jotka käytimmekin heti juoden luksusta noin budjettimatkalaisen silmin. Yöpaikkakin löytyi neuvojen avulla, vaikkakin ensin emme olleet ihan varmoja siitä sen keskeisen sijainnin vuoksi. Tämä epävarmuus tuotti pienen harhareitin neuvotun paikan ympäri, mutta sen vuoksi löysimme itsellemme vihannestäydennystä jonkun ihmisen kotipihalta: spesiaaleja orgaanisia vihanneksia. :) Näitä erikoisuuksia hyödynsimme sitten illalla yöpymispaikan vieressä olleella grillillä ja jaoimme hetkemme helkkarin suuren hämähäkin kanssa pimeässä. Yök!

Varsinkin paprikat olivat todella hyviä!

Seuraavana päivänä oli taasen ajettavaa edessä, mutta sen verran oli aikaa, että kävimme aamutuimaan Healesvillessä markkinoilla ja mukaan jäi puoli tusinaa ankan munia. Markkinoiden jälkeen vielä toiset kurmeekaakaot/-teet kahvilassa naamariin ja tien päälle.

Healesvillen markkinat

Matka vei meidät läpi kiemurtelevan tien, jossa olevat puut olivat jotenkin äärettömän korkeita. Siinä ajellessa oli sitten mukava kuunnella radiosta tullutta Rebel Yelliä. Pienen lisämausteen antoi semirankkasade, joka aiheutti pieniä ongelmia näkyvyydelle. Sade kuitenkin lakkasi jonkin ajan päästä ja pääsimme takaisin suorille aavoille teille. Matkalla näimme myös hauskan paikan nimen:

Älypuhelimen hinta? Vai paikkakunta?

Loppumatka jatkui läpi pienten kylien kuten Alexandra, Mansfield, Oxley ja Myrtleford. Oxleyssä teimme pienen pysähdyksen, kun olimme kuulleet, että siellä on juustotehdas maisteluineen. Maistelimmekin jos jonkinlaisia juustoja, mutta mukaan ei jäänyt mitään, koska ne olivat aika kalliita eikä niitä myyty kilohintaan, vaan valmiina paketteina. Maistelujen jälkeen suuntasimme Porepunkahin pikkuriikkisen kylän lähellä olevalle leirintäalueelle — jonka omistaja näytti ihan Robin Williamsilta—ennen seuraavan päivän retkeä Mount Buffalon maisemiin.

Matkalla Mt. Buffalolle

Aloitimme aamun aikaisin, jotta ehtisimme nauttia Mt. Buffalon vuoristomaisemista mahdollisimman paljon ja ilmakin näytti suosivan meitä: kirkas päivä. Olimme tehneet suunnitelman paikoista, joissa meinasimme käydä. Lisäksi olimme kuulleet, että vuoristosta löytyi ilmainen leirintäalue, jossa oli myös kuumat suihkut (superluksusta).

Ensimmäisenä kävimme tsekkaamassa pari vesiputousta (Eurobin ja Rollasons) eli nähtävyyksiä, joita emme olleetkaan nähneet vielä yhden yhtäkään. Matka jatkui ylemmäs, jossa kävimme paikassa nimeltä Gorge (Kanjoni). Siellä oli pari ihan hyvää näköalapaikkaa, mutta vuoristoilmasto voi muuttua melko nopeaan, joten ihan aamun kirkas ilma oli vaihtunut sellaiseksi hieman usvaiseksi. Näköalapaikoilta kyllä näki alhaalla olevan solan, muttei paljon sitä pidemmälle. Tarpeeksi näkymiä pällisteltyämme menimme pienelle kävelylle, jonka oli tarkoitus viedä meidät maanalaiselle joelle. No veihän se, mutta luolan suulla oli suuret varoituskyltit, että luolastoon sisälle meneminen vaatii kokeneen oppaan, sillä luolasto on aika kompleksinen kokonaisuus, johon voi eksyä helposti. Vilkaisimme sisään ja totesimme yhdessä tuumin, että me emme täyty vaatimusta ”kokenut opas”.

Alempi Eurobin Falls

Ylempi Eurobin Falls

Rollasons Falls

Näkymä Gorgelta

Tuonneko pitäisi mennä? Iik!

Seuraavaksi kävimme kävelemässä polun, josta oli tarkoitus nähdä Lake Catani –järvelle. Kyseinen järvi oli siis paikka, johon meidän oli tarkoitus majoittua seuraavaksi yöksi. Polku ylös oli ihmeellisen autioitunut (eli oli hyvä jos polkua edes näki lehdiltä), mutta lopulta olimme kallioisen mäen päällä, josta näkyi järvi. Päättelimme olevamme perillä. :)

Lake Catani

Kävelyn jälkeen suunnistimme The Hornille eli Mt. Buffalon huipulle. Kuten aikaisemmin jo mainitsimme, kirkas ilma oli vaihtunut sakeaksi sumuksi. Päästessämme huipulle vastassa oli siis valkoiset näkymät sekä ilmoitus, että ylläpitotöiden vuoksi huipulle menevälle polulle ei edes pääsisi. :( Vitivalkoisten maisemien jälkeen lähdimme takaisin päin kohti leiriytymispaikkaamme. Matkan varrella tsekkasimme vielä kävelyreitin, jonka varrella olivat kivimuodostelmat nimeltä The Hump ja Cathedral.

The Hornin sumuiset maisemat

The Cathedral vasemmalla The Humpin huipulta

Leiriytymispaikalla jo jalat todella väsyneinä päätimme kävellä vielä yhden reitin, joka sijaitsi ihan lähellä. Matkallamme näimme villivompatin. Se söi tyytyväisenä ruohoa ja aina jähmettyi välillä meidän läsnäolostamme. Lopulta se kiusaantui ja juoksi pakoon maa tömisten (juu, maa oikeasti tömisi, kun se ”kipitti” pakoon).

Vompatti ja Jennika

Illan  viimeinen kävelymme oli nimeltään Challwell Galleries. Esitteessä oli mainittu haasteelliseksi, joka osoittautui todeksi — mutta hauskalla tavalla haasteelliseksi. Pääsimme nimittäin kiipeilemään kivimuodostelmien välissä pienissä halkeamissa. Paras reitti ikinä. Haasteellisen taiteilun jälkeen palasimme leirintäalueelle ja kävimme kuumassa ihanassa suihkussa. Se olikin tarpeen, sillä yöllä oli pakko olla pipot ja kalsaripuvut päällä, koska oli niin kylmä (+3 astetta).

Mies ihan jumissa

Nainen railossa

Aamulla heräsimme kylmissämme ja huomasimme, että maa oli kuurassa. Järven pinnan yläpuolella leijaili utuinen sumu. Aurinko oli nousemassa ja taivas oli kirkas. Olosuhteet olivat täydelliset The Hornin uudelleen tsekkaamiseen. Ajoimme takaisin siis sinne ja ihailimme komeita maisemia aamutuimaan: vuoren huippuja sumuverhojen koristamana silmänkantamattomiin. Kannatti mennä uudestaan! :D

The Hornin sumuttomat maisemat

Sielu lepäsi

Kun sielu oli saanut tarpeeksi raikasta ilmaa ja jylhyyttä, otimme suunnan kohti Hotham Heightsia eli alueen yhtä korkeimmista huipuista. Reitti vuoriston läpi oli nimeltään Great Alpine Road. Matka oli mutkikas ja jotenkin…majesteetillinen. Mitä korkeammalle pääsimme, sitä autiompaa huipulla oli. Ja sumuverhot jälleen toivat mukanaan oman mystisyyden maisemiin. Kun pääsimme Hotham Heightsin laskettelukylään, oli sumu väistynyt auringon tieltä. Voimme kuvitella, että kyseinen kylä on täynnä iloisia laskettelijoita talvella. Kivan näköinen paikka.

Matkalla Hothamin huipulle

Siellä se meidän tie kiemurtelee

Hotham Heights

Ajaessamme alaspäin piipahdimme pikaisesti Dinner Plainsin kylän ”keskustassa”, joka lähinnä näytti Levin keskustalta alppimökkeineen. Mitä alemmas pääsimme, alkoivat maisemat näyttää jälleen ei-niin-vuorimaisilta (no luonnollisesti). Ajoimme Omeon kylän läpi rannikolla Bairnsdalen kaupunkiin saakka, jossa blogin kirjoittelun vuoksi pysähdyimme paikalliseen kirjastoon julkaisemaan tekstejä. Loppuillasta suhautimme Paynesvillen kautta (josta ostimme JÄÄKAAPPIIMME naurettavan halpoja grillimakkaroita) Eagle Pointiin, jossa vietimme yön ihan oikealla leirintä alueella.

Matkalla Omeoon

Seuraava päivä alkoi lähellä olevien Silt Jetties ("Liete Laituri/Aallonmurtaja") muodostelmien ihmettelyllä, josta leirintäalueen omistaja oli meille edellisiltana kertonut. Ihan mielenkiintoisen oloinen mesta, joka ulottui n. 10 kilometriä rannikolta merelle. Matka sieltä jatkui Lakes Entrancen kylään, jonka informaatiopisteellä oli erittäin avulias mies, joka kertoi meille parhaimmat surffauspaikat lähistöllä sekä hyvät ilmaiset kämppäilyalueet, piirsi oikein karttaan. Olimmekin huomanneet, että pienempien kylien informaatiopisteiden ihmiset olivat enemmän matkailijoiden puolella eikä niinkään pelkästään kaupallisuuden puolestapuhujia. Erityisesti meitä lämmitti nämä vinkit, missä leiriytyä luonnossa ilman vaivaa, että joku tulisi häätämään meitä pois. Neuvojen avulla löysimme itsemme (ei ollut ketään muuta kuin me) pienen joen varrelta keskeltä metsää. Vähän mietitytti toisaalta, koska siellä oli kyltti, että ei leiriytymistä, mutta informaatiopisteen mies oli piirtänyt juuri tuohon paikkaan ympyrän. Oli kuitenkin yksi rauhallisimmista paikoista, jossa olimme viettäneet yötä matkamme aikana. :)

Silt Jetty

Burnt Bridge, Lake Tyers

Aamupalan jälkeen ajoimme kohti Marlon kylää, jota moni oli suositellut. Me emme kyllä nähneet, että miksi. Voi olla, että hieman pilvinen sää teki tepposet, mutta ihan muutaman talon kylä ei tehnyt meihin kyllä vaikutusta. Marlon läheltä lähtevä rannikkotiekin oli oikeastaan pusikon peitossa, eikä sieltä oikein rannikkoa nähnyt. Kävimme kuitenkin tien päässä olleella Cape Conranin alueella, paikassa Salmon Rocks. Meinasimme jäädä sinne koko päiväksi, sillä siellä oli tietyö ja koneet oli parkeerattu hieman vaikeasti eli meidän oli hieman vaikea päästä ulos sieltä. Yhteistyöllä (Jukka ratissa, Jennika ulkona antamassa ohjeita osuuko vai eikö) pääsimme kuin pääsimmekin koneiden välistä pois.

Matkall Marloon

Marlon lähellä ollut ranta

Cape Conranin lähistöllä ollut ranta

Salmon Rocks

Ennen tulevaa yöpymispaikkaamme, Genoa kylän entistä leirintäaluetta (nykyisin ilmainen), poikkesimme Genoa Peakillä katselemassa maisemia. Jälleen polku oli hieman sen näköinen, että harvempi ihminen siellä viime aikoina oli käynyt. Noin tunnin samoilun jälkeen meidät palkitsi näkymä ylhäältä lähialueille. Toisaalta oli hieman kylmä tuuli, joten tämän palkinnon ihastelu jäi kuitenkin hieman lyhyeen. :)

Genoa Peak

Illaksi menimme siis Genoan entiselle leirintäalueelle, joka oli lehmien laidunmaan ja pienen joen välissä. Paikka oli melko täynnä jos jonkinlaisia karavaaneja ja pakettiautoja. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä itse alue oli muuten oikein mukava ja rauhallinen. Juttelimme siellä parin vanhemman naisen kanssa, jotka olivat Brisbanesta kotoisin. Hekin olivat pienellä kuuden viikon ”kämpperväni” matkalla ja suosittelimme heille joitain paikkoja, joissa olimme käyneet, sillä he olivat menossa tulosuuntaamme.

Seuraavana päivänä ajoimme Mallacootaan, Genoan lähellä olevaan kylään. Olimme kuulleet, että siellä on hyvä olla. Niinhän siellä oli. Saimme onneksi erittäin lämpimän päivän ja vietimmekin monta monituista hetkeä Mallacootan rannan tuntumassa nurmikolla lukien kirjojamme. Jukka jopa luikautti spontaanisti vitosen (asteikko 4-10) lauluäänellä ilmoille What a Wonderful Worldin Jennikan nauraessa vierellä. Rentoilun jälkeen suuntasimme Bastion Pointiin surffaamaan. Siellä oli suhteellisen kivat aallot ja näimme kaukaisuudessa myös delfiinejä, jotka olivat kerääntyneet piirittämään kaloja lounaaksi. Surffaushetkemme kesti varmaan parisen tuntia (Jennika keräsi taukojensa aikana aimomäärän simpukan kuoria), jonka jälkeen menimme takaisin Mallacootan rannan tuntumaan suihkuun ja jatkamaan hienon päivän viettämistä. Sattumalta hieman ennen kuin olimme lähdössä, paikalle pölähti hollantilaispariskunta. He olivat käyneet kalassa ja heillä oli ylimääräisiä, jotka he tarjosivat meille. Olimme tietenkin tästä kovin kiitollisia. Heidän kanssaan turinoimme jonkin aikaa ja suosittelimme lähellä ollutta Genoan leirintäaluetta heillekin.

Bastion Point, Mallacoota

Pelikaani Mallacootassa

Menimme täten samalle leirintäalueelle toiseksi yöksi ja näimme uudestaan naiset Brisbanesta. He olivat myös juuri grillanneet kalaa ja tarjosivat meille voipaperia, jossa kalat oli hyvä paistaa. Jukka poisti suomut kaloista ja Jennika kääri ne voipaperiin. Olihan yllätyksellisen hyvä illallinen, jonka jälkeen oli mukava mennä nukkumaan lähes täydellisen päivän jälkeen. Zzzz… :)