Vielä Kiinassa

Seuraava päivä oli sitten ilmeisesti maanantai, koska Timo joutui lähtemään aikasin aamulla töihin (päivät alkoivat jo mennä sekaisin - hyvä merkki?). Onneksi Kevin pystyi olemaan oppaamme tämänkin päivän ajan. Helpottaa huomattavasti, kun on mukana joku, joka osaa puhua kiinaa ja suunnistaa kaupungilla. Söimme siis aamulla vatsat täyteen Kevinin valmistamaa kiinalaista perinteistä Conjee-keittoa (oli hyvää!), pakattiin sateenvarjo laukkuun ja lähdettiin rautatieasemalle ostamaan paluuliput tiistaille Shanghaihin. Kevinin kielitaito oli jälleen tarpeen, niin kuin pankissakin pari päivää sitten: Nanjingissa ulkomaalaiset eivät näköjään kovin usein vaihda rahaa. Virkailija ei meinannut tunnistaa Jukkaa passikuvasta eikä edes saada selville mistä maasta olimme.

Liput saatuamme lähdimme keskustaan Drum Toweria katsomaan. Se on torni, joka ennen vanhaan kertoi kaupunkilaisille ajan. Kello viittä ei ilmoitettu koskaan, koska joku mies oli joskus lainannut joltain rahaa (loistavaa historiallista asiantuntemusta) ja luvannut maksaa viidenteen kellon lyömään mennessä: ei ollut maksanut, pirulainen. Se ei ollut käytössä enää, paitsi erityisinä juhlapäivinä.

Drum Towerin pikkurumpu

Drum Towerin edessä

Pipo

"Onnellinen elämä, terve perhe"

Drum towerista suuntasimme Presidential Palaceen, Dr. Sun Yat Senin perheen entiseen "kämppään", heh :D Palatsi oli rakennettu vanhan kiinalaisen arkkitehtuurin mukaan hienoine käyrine kattoineen. Kiinalaiset yleensä rakensivat talonsa sisäpihan ympärille: mitä enemmän sisäpihoja sen varakkaampi. Sisäpihalla tai ennemminkin puistossa kuului olla joku vesialue, siltoja, bambupuita, puita, kukkia sekä jonkin sortin käytäviä. Sisäpihoilla vietettiin yhteistä aikaa. Niissä oli kyllä hyvin rauhallinen ja hiljainen tunnelma.

Ovi

Puiston sisällä oleva joku vesialue

Lamppu katossa

Jennika satumaisessa kivipuutarhassa

Aniksen kukka

Bambukäytävä

Timon työpäivän päätyttyä menimme syömään hot pot -tyyliseen ravintolaan. Kevin hoiti tilaukset jälleen kerran ja eipä aikaakaan, kun meidän eteemme ilmeistyi höyryäviä yllätyksiä. Jos ei olisi ollut opasta, tilaaminen, syöminen jne. olisi kyllä ollut hakusessa tässä paikassa. Tilaukset olisivat todellakin olleet yllätyksiä, jos itse olisi pitänyt selvitä. :D :D

Hot pot -ravintola oli eräänlainen fonduetyylinen tapa syödä. Meille tuotiin neljää eri kattilaa, jotka olivat jonkinlaisia liemiä. Kun liemet alkoivat kiehua, sekaan survaistiin lihaa, sieniä, vihanneksia, nuudeleita, tofua jne kypsymään: ihan oman maun mukaan. Kypsennetty ruoka sitten dipattiin masuteliemeen, jonka oli saanut itse käydä sekoittamassa kymmenistä eri vaihtoehdoista. Söimme myös friteerattua jäätelöä - hullun hyvää! :D Ruoka oli todella hyvää ja aivan erilaista, mihin on missään tottunut; mielenkintoinen kokemus.

Nopeasti se viimeinenkin päivä meni Nanjingissa. Väsyneinä kävelemisestä ja kaikesta uusien asioiden näkemisestä menimme melko aikasin nukkumaan. Jouduimme hyvästelemään Timon illalla ennen nukkumaan menoa, koska hänellä oli aikainen herätys myös seuraavana päivänä.

Lähtöpäivänä pakkasimme rinkat ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Kevin kyyditsi meidät vuoronperään skootterillaan metroasemalle. Hyvästelimme Kevinin, kiitimme häntä molempien vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä meitä kohtaan. Aika Nanjingissa oli erittäin mukavaa ja antoisaa. Näkeminen ja kokeminen on paljon helpompaa ja siitä saa enemmän irti, kun on paikalliset oppaat.

KIITOS TIMO JA KEVIN!

Nanjingin konkkaronkka

Tälläkertaa junalla matkustaminen meni kaikin puolin sujuvammin. Tunnin kestävän raidekiihdytyksen jälkeen olimme jo Shanghain eteläisellä rautatieasemalla. Otimme metrolla tutun reitin People's Squarelle ja suunnistimme samaan Mingtown hostelliin, joka meidät jo ensimmäisenä yönä majoitti Shanghaissa.
Heitimme kamat säilöön huoneeseen ja lähdimme uudelle seikkailulle Shanghaihin. Olimme keskustassa jossain puistossa kävelemässä, kun sade taas kerran yllätti. Kiinalaiset inhoavat jostain syystä kastua ja melkein ennen kuin itse on huomannut sateen alkaneen, kuuluu kovaääninen kälätys joka puolelta ja kaikki kiinalaiset juoksevat sadetta pakoon. Teimme itse samoin...ilman kälätystä :D

Ilmoja pitelemässä jonkun rakennuksen portailla

Kävelimme vanhaan kaupunkiin katselemaan toisenlaista menoa. Silmiä avartavaa nähdä, miten hyvin asiat itsellä ovat.  Joidenkin perheiden kodit olivat melko surkeissa ja pienissä koloissa. Eksyimme basaarikadulle, kapealle tielle, jossa molemmin puolin grillattiin ja valmistettiin erilaisia kiinalaisia herkkuja. Mietimme aina tarkaan, että mitä uskaltaisi suuhunsa laittaa. Makuhermoille löytyi kuitenkin paljon tehtävää uusien ja ihanien makujen parista. Loppujen lopuksi söimme vatsat täyteen eri kojuista ostamistamme herkuista - ja halpaa oli!

Pienen pieniä katuja vanhassa kaupungissa

Oli jo ilta ja päätimme suunnata askeleemme takaisin hostellille, kun Riksa-ukkeli tuli tarjoamaan kyytiä; puhuen nolla sanaa englantia. Meillä ei ollut hajuakaan hinnoista, kun ruvettiin tinkimään (tinkiminen tapahtui puhelimen näytöllä lukuja kirjoittaen). No kyytiin lähdimme kuitenkin, vaikka kyllä se hinta varmaan loppujen lopuksi oli ainakin nelinkertainen normaalista hinnasta. Riksat ovat ehkä (?) kielletyjä nykyään, koska kuski ajoi mitä pimeimpiä ja kapeimpia syrjäkatuja mitä kuvitella saatta meidät takaisin (onneksi) hostellin lähistölle. Huh...oli vähän jännät paikat välillä! :)

Seuraavana aamuna teimme pienen kävelyretken viereiseen puistoon ennen lentokentälle lähtöä. Kiinassa myyjät, sisäänheittäjät ja muut mitä-lie-ttäjät voivat olla todella sinnikkäitä. Puistossa kengänkiillottaja ei tahtonut millään ymmärtää kymmenien viittomien ja "No thanks" sanojen jälkeenkään, ettei lenkkareita tarvitse kiillottaa. Väkisin laittoikin nokareen valkoista kiillotusainetta mustalle kengälle. Pakoon päästiin kuitenkin lopulta :D

Lumpeen lehtiä?

Kauniita kukkasia lammikossa

 Summa summarum: Kiinassa oli mukavaa ja mukavia ihmisiä, vaikkakin Keviniä lukuunottamatta emmä nähneet yhdenkään kiinalaisen miehen hymyilevän (noin niinku karkeasti). Turvallista oli, vaikka Jukka kerran meinattiin ryöstää, keskellä päivää, Presidentin palatsin yleisö-wc:ssä. Jukka oli pisuaarin ääressä. Sivunäkökenttään ilmestyi hahmo, joka jäi seisomaan niin kauaksi aikaa kunnes viimeinenkin pisara oli tiristetty ulos. Jukka kääntyi ja vieressä seisoi pieni poika hammasrautoineen sinisessä paidassa. Poika tokaisi: "May I have your watch, please?"... Hetken aikaa mietittyään Jukka katsoi poikaa ja vastasi:"Oh...It's four o'clock" :D

Liikenne oli Kiinassa jotain ihan uskomatonta. Säännöt oli olemassa, muttei niitä noudatettu, ainakaan taksit ja kalliin näköiset autot sivuuttivat ne täysin. Sai olla aika varuillaan, ettei auto ajanut päälle vaikka oli vihreät valot. Tästä kaikesta huolimatta näimme yhden ainoan kolarin kahden riksamopon välillä. Uskomatonta :)

Jukan hovikuski, Kevin :)

Jennikan hovikusi, Timo :)

Keskellä kiinalaista liikennettä

Kiinan vierailun lopuksi kiidettiin Maglev-junalla lentokentälle: 32 km, 8 minuuttia, piste. Aika lujaa mentiin.  Kohti Sydneytä...

Maglevin hetkellinen nopeus

Joskus on mukava levähtää

Ei ollut lentoa peruttu, myöhässä se oli lopulta vähäsen