Sydney (osa 3)

Biitsit (Manly ja Bondi)

Keväisestä säästä huolimatta koitimme muutaman kerran onneamme, josko olisimme päässet loikoilemaan rannalle ja nauttimaan lämpimästä säästä. Noh, kuutisen kertaa kävimme ja kaksi kertaa oli semmoinen ilma, että suomalaisetkin vaaleaveriköt pärjäsi uima-asuissaan. Kävimme siis 3 kertaa Bondi Beachillä ja 3 kertaa Manly Beachillä.

Bondin ensimmäinen kerta oli, hhm, katastrofi. Ilma oli ensin kuin morsian, mutta kääntyi melko nopeasti pilviseksi, joten paleleminen oli tosi asia. Toisella kerralla Bondi oli jo hieman lämpimämpi, mutta keväinen tuuli välillä muistutti, että suomen mittapuulla oli vasta Maaliskuu. Kolmannella kerralla keskityimme pohjoisen Bondin rantakallioiden tutkiskeluun. Oli omalla tavalla aika rauhoittavaa katsella merta, joka möyrysi kallioita vasten välillä aika rajustikin.

Bondi Beach

Rytinää rantakalliossa

Lisää rytinää

Jylhä kivikko

Jennika kalliolla

Mitäs mielessä...

...no Rock Surfing tietenki!

Huomattava tosiasia oli, että joka kerralla, kun kävimme Bondilla, oli kylmä tai lämmin ilma, ranta-aallokot olivat täynnä lautojensa päällä keikkuvia suojapukuisia surffareita. Jotkut (turisteja varmaan) olivat rohkeita ja pullistelevin rinnoin menivät veteen pelkissä shortseissa. Ei mitään järkeä! Vesikin oli ihan tajuttoman kylmää!

Manlyn ranta antoi pari kertaa myös melko kylmät väreet, kun tuuli puhalsi aika kylmästi. Kuitenkin yhdellä kerralla satuimme juuri oikeaan aikaan sinne. Josko tarkka säätiedotusten seurailu maksoi vaivansa. Biitsi oli täynnä porukkaa ja saimme seurata Surffauskoulujen toimintaa melko läheltä. Ehkä vähän liian läheltä ilmaisesti, kun eräs yksityisopettaja silmäili meitä siihen malliin, että jos katsotte vielä vähän kauemmin, pyydän teiltä maksun :)

Manly Beach

Heijastettu Manly Beach

Juuri samaisena päivänä, kun ilma oli kuin sulhanen (kaunis ja ihana), lähdimme myös kävelylle Manly Scenic Walkille; joka siis on maisemallinen kävelyreitti Manlysta Spitiin, n. 10 km pitkä ja 3-4 tuntia kestävä. Kävelyreitin varrella tuli paljon lenkkeilijöitä vastaan. Kun olimme kävelleet noin 3/4 matkasta, vastaan tuli vanha mies lenkkeilijä, joka varoitti meitä, ettemme ehtisi kävellä reittiä loppuun ennenkuin pimeä tulisi. Näytimme hänelle karttaamme ja hän neuvoi, mihin asti todennäköisesti ehtisimme ennen pimeän tuloa. Hän oli sataprosenttisesti oikeassa. Jouduimme kulkemaan loppumatkan "detourina", koska emme tohtineet jatkaa kävelyreittiä loppuun, joka olisi ollut pimeässä kallioisessa metsässä noin pari kilometriä. Meidän kiertoreitti johdatti meidät läpi pimeän mutkittelevan tien, jonka varrella asui ilmeisesti melko äveriäitä ihmisiä. Lopulta pääsimme bussipysäkille, jolla pääsimme takaisin kaupunkiin. Bussi oli hieman myöhässä, joten Lordoftheringsmäisesti purskahdimme laulamaan keksien seuraavan säkeen (sävelenä Mamban Vielä on kesää jäljellä):

    Missä on meidän bussi nyt,
           Onko bussimme eksynyt,
               Ehkä kuski on kännissä,
                         Eikä pysty ajamaan
                            Lalalaa laalaa lal lal laa...
 

Manly Walk ihan alkumetreillä

Jennika ihailee maisemia

Laskuveden aikaan pystyi täällä kävelemään

Punarintalisko (meidän antama nimi)

Puolessa välissä matkaa

Joskus opasteista on hyötyäkin

Saavutimme Clontarfin niinkuin mies meitä neuvoi...

...10 min myöhemmin

...10 min myöhemmin

Rannoista vielä sen verran, että oli mukava huomata, että ne olivat täynnä vesipisteitä, josta sai filtteröityä vettä. Vaikkakin hanavesi on juomakelpoista, sen maku verrattuna tähän filtteröityyn veteen on, noh, erilaista. Joka kerralla rannalla käydessämme nautimme kuitenkin kylmyydestä huolimatta aivan mainiosta vedestä.