Blue Mountains -luonnonpuistossa

Blue Mountainsin luonnonpuisto sijaitsee n. 130 km päässä Sydneystä. Meidän matkamme alkoi siitä, että piti herätä aikaisin ehtiäksemme 9.18 junaan. Noh...kiirehän meillä tuli, kun kävelimme (juoksimme) juna-asemalle.  Loppujen lopuksi, kun ehdimme ajoissa juna-asemalle, siellä oli ilmoitus, että tietty väli Blue Mountains -linjalla oli poikki. Meidän piti ottaa järjestetty bussi Penrithiin asti, josta matka jatkuisi junalla Katoomban kylään.

Bussi matka sujui ihan mukavasti. Saimme hymyillä muutamaan otteeseen, kun edessä istui teinityttö, joka hyppi ja pomppi ja tanssi (teki noloja dääns käsiliikkeitä) iPodinsa tahtiin. Korvalappujen volyymi oli tarpeeksi isolla, jotta muutkin ihmiset pystyivät kuulemaan musiikkityylin: teknon aikana bileet olivat kovimmillaan ja välillä oli slovareita, joita neiti "lauloi" mukana. Paras oli kuitenkin, kun erään penkin äärirajoja testaavan hyppysession jälkeen tyttö kääntyi meihin päin ja totesi: "Would you mind stop kicking on my seat". Voi hyvänen aika!

Kun pääsimme bussi- ja junakuljetuksen päätteeksi Katoomban kylään, meitä vastassa odotti kirkas, mutta hyytävä sää. Onneksi olimme pakanneet tarpeeksi vaatetta mukaan, jotta kylmä ei pääsisi yllättämään. Ironista kyllä, että me, suomalaiset, olimme pipoa myöten pukeutuneet lämpimästi kylmää vastaan, kun vastaan tuli ihmisiä t-paidoin, shortsein sekä flip-flopein varustautuneena. Ykköspalkinto kuuluu kuitenkin aboriginaalille, joka puhalteli didgeridoohonsa ison aukion keskellä:

Blue Mountainsilla oli paljon nähtävää. Jotkut ihmiset kävivät nämä nähtävyydet läpi Sighseeing -bussin avulla, mutta meidän budjettimatkaajien täytyy kävellä. Kävelimme ainakin 10 km ylös ja alaspäin pitkin kallion seinämillä olleilla poluilla niin sanottua Prince Henry Walkia pitkin. Ja emme valita, maisemat olivat kauniita ja reitin varrella olleilla maisemapaikoilla (näkymä vuorten ympäröimään solaan) ei ollut ketään muuta kuin me ihastelemassa; Three Sisters -kivien katsontapaikka kun taas kuhisi ihmisiä (pst...olemme erikseen, kun yhteiskuvamme ei oikein kompositioltaan onnistunut).

Jennika ja Three sisters

Jukka ja Three Sisters

Kartta, jonka hankimme Katoomban keskustasta oli kyllä vähän harhaanjohtava. Meillä oli tarkoitus päättää kävelymme Gordon Falls -putouksille. Luulimme karttamme mukaan, että olisimme olleet jo siellä. Tähän mennessä olimme kävelleet jo yli neljä tuntia ja pimeä alkoi ilmoitella itsestään hämärtymisen muodossa. Lisäksi meillä alkoi olla nälkä, joten päätimme poistua reitiltä Leuran kylään, joka sijaitsi ihan lähellä. Kävelimme kohti Leuran keskustaa, joka olikin todella idyllinen pieni kadunpätkä butiikeineen. Huomasimme myös kadun nimen (Australialainen nimeämiskäytäntö tosiaan kertoo sen, mitä tarvii), joka sai meidät nauramaan: Megalong Street.

Yksi asia, joka kannatta tehdä aina, kun lähtee sightseeaileen paikkoja: ladata kamera. Me emme olleet tehneet sitä vaan jo alusta lähtien olimme punaisen patterisymboolin piinaamia. Yritimme räpsiä kuvia sen kummenkin valotusta ja komposiota ajattelematta.

Matkalla Prince Henry Walkin alkuun

Vesiputous

Näkymä laakson yli

Loputtomasti portaita...

Alas oli aika pitkä matka, melkoinen putous

Jennika tseikkailee maisemia

Levähdystauko...vai levähtääkö hän oikeasti?

Kaunista

J. Haikarainen ja Vuoristoiset Lasit

Sydney (osa 3)

Biitsit (Manly ja Bondi)

Keväisestä säästä huolimatta koitimme muutaman kerran onneamme, josko olisimme päässet loikoilemaan rannalle ja nauttimaan lämpimästä säästä. Noh, kuutisen kertaa kävimme ja kaksi kertaa oli semmoinen ilma, että suomalaisetkin vaaleaveriköt pärjäsi uima-asuissaan. Kävimme siis 3 kertaa Bondi Beachillä ja 3 kertaa Manly Beachillä.

Bondin ensimmäinen kerta oli, hhm, katastrofi. Ilma oli ensin kuin morsian, mutta kääntyi melko nopeasti pilviseksi, joten paleleminen oli tosi asia. Toisella kerralla Bondi oli jo hieman lämpimämpi, mutta keväinen tuuli välillä muistutti, että suomen mittapuulla oli vasta Maaliskuu. Kolmannella kerralla keskityimme pohjoisen Bondin rantakallioiden tutkiskeluun. Oli omalla tavalla aika rauhoittavaa katsella merta, joka möyrysi kallioita vasten välillä aika rajustikin.

Bondi Beach

Rytinää rantakalliossa

Lisää rytinää

Jylhä kivikko

Jennika kalliolla

Mitäs mielessä...

...no Rock Surfing tietenki!

Huomattava tosiasia oli, että joka kerralla, kun kävimme Bondilla, oli kylmä tai lämmin ilma, ranta-aallokot olivat täynnä lautojensa päällä keikkuvia suojapukuisia surffareita. Jotkut (turisteja varmaan) olivat rohkeita ja pullistelevin rinnoin menivät veteen pelkissä shortseissa. Ei mitään järkeä! Vesikin oli ihan tajuttoman kylmää!

Manlyn ranta antoi pari kertaa myös melko kylmät väreet, kun tuuli puhalsi aika kylmästi. Kuitenkin yhdellä kerralla satuimme juuri oikeaan aikaan sinne. Josko tarkka säätiedotusten seurailu maksoi vaivansa. Biitsi oli täynnä porukkaa ja saimme seurata Surffauskoulujen toimintaa melko läheltä. Ehkä vähän liian läheltä ilmaisesti, kun eräs yksityisopettaja silmäili meitä siihen malliin, että jos katsotte vielä vähän kauemmin, pyydän teiltä maksun :)

Manly Beach

Heijastettu Manly Beach

Juuri samaisena päivänä, kun ilma oli kuin sulhanen (kaunis ja ihana), lähdimme myös kävelylle Manly Scenic Walkille; joka siis on maisemallinen kävelyreitti Manlysta Spitiin, n. 10 km pitkä ja 3-4 tuntia kestävä. Kävelyreitin varrella tuli paljon lenkkeilijöitä vastaan. Kun olimme kävelleet noin 3/4 matkasta, vastaan tuli vanha mies lenkkeilijä, joka varoitti meitä, ettemme ehtisi kävellä reittiä loppuun ennenkuin pimeä tulisi. Näytimme hänelle karttaamme ja hän neuvoi, mihin asti todennäköisesti ehtisimme ennen pimeän tuloa. Hän oli sataprosenttisesti oikeassa. Jouduimme kulkemaan loppumatkan "detourina", koska emme tohtineet jatkaa kävelyreittiä loppuun, joka olisi ollut pimeässä kallioisessa metsässä noin pari kilometriä. Meidän kiertoreitti johdatti meidät läpi pimeän mutkittelevan tien, jonka varrella asui ilmeisesti melko äveriäitä ihmisiä. Lopulta pääsimme bussipysäkille, jolla pääsimme takaisin kaupunkiin. Bussi oli hieman myöhässä, joten Lordoftheringsmäisesti purskahdimme laulamaan keksien seuraavan säkeen (sävelenä Mamban Vielä on kesää jäljellä):

    Missä on meidän bussi nyt,
           Onko bussimme eksynyt,
               Ehkä kuski on kännissä,
                         Eikä pysty ajamaan
                            Lalalaa laalaa lal lal laa...
 

Manly Walk ihan alkumetreillä

Jennika ihailee maisemia

Laskuveden aikaan pystyi täällä kävelemään

Punarintalisko (meidän antama nimi)

Puolessa välissä matkaa

Joskus opasteista on hyötyäkin

Saavutimme Clontarfin niinkuin mies meitä neuvoi...

...10 min myöhemmin

...10 min myöhemmin

Rannoista vielä sen verran, että oli mukava huomata, että ne olivat täynnä vesipisteitä, josta sai filtteröityä vettä. Vaikkakin hanavesi on juomakelpoista, sen maku verrattuna tähän filtteröityyn veteen on, noh, erilaista. Joka kerralla rannalla käydessämme nautimme kuitenkin kylmyydestä huolimatta aivan mainiosta vedestä.

Sydneyssä (osa 2)

Nähtävyyksiä

Kahden ja puolen viikon aikana tuli nähtyä muutama nähtävyys, vaikkakin meidän "sightseeailut" keskittyivät yleiseen pällistelyyn ja kaikkeen tahansa, mitä kaduilla ja luonnossa tuli vastaan.
Ensimmäisenä tietenkin on mainittava oopperatalo, joka on Sydneyn Harbour Bridgen lähettyvillä. Kun olimme hostellin järjestämällä kaupunkikävelyllä, oopperatalo tuli nähtyä niin ulkoa kuin sisältä (pienin osin). Myöhemmin myös, kun matkailimme lautalla sen ohi, pääsimme ottamaan oikein kauniita kuvia siitä.

Sydneyn Oopperatalo

Vinosta vinkkelistä

Takaa

Lähikuvassa Oopperatalon "purje"

Sivuprofiili

Sisätiloissa hullaantunut mies

Eräänä lauantai-iltana käytiin myös keskustassa sijainneessa China Townissa — kyseinen lauantai-ilta oli pari päivää siitä, kun olimme saapuneet Sydneyhin. Meidät valtasi tunne, että iik, vaihdoimmeko ollenkaan manteretta, sillä niin paljon kiinalaisia China Townissa (ja oikeastaan keskustassa yleensä) vilisti. Meininki oli China Townissa sama kuin aidossa Kiinassa, mutta ruoka oli hieman kalliimpaa (Kanatikku Kiinassa 20 senttiä vs. China Townissa about 3 euroa). Kun juttelimme Italialaispariskunnan kanssa visiitistämme China Towniin, niin Marco huomautti, että jokaisesta suuresta kaupungista löytyy aina China Town; että ei pienemmät kansat saa itselleen nimettyä kaupunginosaa, niinkuin vaikka että löytyisi Finland Town. Hahaha :D

Kävimme myös käppäilemässä muutamaan otteeseen Sydneyn bilealueella (ja yön likaisten kottaraisten alueella), King's Crossin kaupunginosassa. Kyseisessä kaupunginosassa kävimme erään hotellin alabaarissa "ilmaisella barbequella". Ensimmäisellä kerralla tietämättä, että barbeque tarkoitti leipäviipaletta, johon väliin sai nakin ja sipulia, menimme baariin ja petyimme hieman, mutta samainen ilta oli myös Rugbyn Maailman Cupin avauspeli: Uusi-Seelanti vastaan Fiji. Ihan hienoa oli katsoa peliä tajuamatta siitä kuitenkaan mitään. Toisella kerralla viikon päästä menimme sitten uudestaan barbequelle katsomaan peliä; edelleen tajuamatta miesten muodostamista kasoista yhtään mitään :D

King's Crossin maamerkki

Näkymä King's Crossilta keskustaan päin

Lisäksi muita nähtävyyksiä matkan varrella tuli nähtyä, kuten esimerkiksi Paddy's Haymarket (basaarimallinen halli, jossa myytiin halpaa tavaraa), Darling Harbour (hieno satama-alue, jossa oli kaikennäköistä katseltavaa), Sydney Observatorio (sieltä löytyi kaukoputki, jolla näki kauas) ja Fishmarket (tori, jossa myytiin vastakalastettua kalaa ja fish & chips -annoksia)

Eräs yhtiö halusi saada logonsa Darling Harbouriin näkyville

Darling Harbour

Sydneyssä (osa 1)

Torstai-aamuna saavuimme Sydneyhin. Ensimmäinen hostelli, Wakeup, johon oli tarkoitus mennä, oli ihan mukava eli sillä oli konsepti kunnossa, mutta profiloitunut enemmänkin nuorten ihmisten (backpackereiden?) bilemestaksi; iltaisin huoneisiin tuli kuulutukset, minkälaiset bileet oli illalla tiedossa ja mitä drinkkejä oli tarjouksessa. Kämppiksinä meillä oli symppikset jäppiset melbournesta, Kristoffer (Sverige) ja Tobias (Deutschland), matematiikan opiskelijat No kuitenkin, ensimmäiset päivät menivät juoksevia asioita hoidellessa, kuten pankkitilin aukaiseminen, Tax file numberin hankkiminen (mahdollisia töitä varten), paikallisen hintatason tsekkaileminen ravintoloissa ja ruokakaupoissa jne. Lisäksi hostelli järjesti ilmaisen kaupunkikävelyn, jossa tulivat tutuksi Sydneyn keskustan päänähtävyydet - ja vähän muutakin. Hostellista vielä sen verran, jostain kumman syystä huoneemme oli tosi kylmä ja ensimmäisinä päivinä meille molemmille iski lentsu. Kuriositeettinä voisi mainita, että moni, joka oli juuri saapunut Sydneyhin, kärsi ensimmäiset päivät kurkkukivuista ja flunssaisesta olosta. Kummallista!? :)

Kahteen ja puoleen viikkoon mahtuu paljon asioita, joita ehdimme tehdä - eritoten jalkamme ehti tehdä eli kävellä. Keskimäärin 10 km per päivä tuli ainakin käveltyä. Toisen viikon aluksi ostimme kuitenkin MyMulti3 -passin, jolla pääsi liikkumaan rajattoman määrän Sydneyn lautoilla, busseilla ja junilla. Tässä kirjoituksessa kerromme Sydneyn keskustan tapahtumista. Seuraavissa kirjoituksissa kerromme retkistämme Sydneyn rannoille (Bondi, Manly), Blue Mountains -vuorille ja Wollongongiin.

Puistoja

Sydneyn keskustassa kävimme pariin otteeseen aurinkoisina päivinä makoilemassa Hyde Park -puistossa.

St. Mary's Cathedral Hyde Parkin kupeessa

Ihmisiä rentoilemassa Hyde Parkissa

Yksi suosikkipuistoistamme oli Sydneyn oopperatalon vieressä (ja toisen hostellimme lähistöllä) oleva Roayl Botanical Gardens. Siellä tuli käveleskeltyä ainakin kolmisen kertaa. Puisto oli paikka, jossa asustelivat mitä erinäisemmät kasvit ja eläimet. Kiinnostavimpia olivat valkoiset kakadut, joiden kesyys johtui todennäköisesti siitä, että ihmiset ovat niitä ruokkineet. Joidenkin puiden latvoissa asusteli lepkkoyhdyskunta. Päivällä ne olivat luonnollisesti nukkumassa. Puutarhan keskellä oli lampi, jossa uiskenteli perussorsia ja sorsien jalkoja havittelivat välillä aivan julmetun isot ankeriaat; saimme nähdä vilauksen niistä vahingossa. Hui!

Älä kävele nurmikolla...eiku...

Ohjeita toteuttamassa, Jukka ja pullopuu

Kakadu lähellä

Kakadu lähempänä (tunnelmamusiikkina Hyvät, Pahat ja Rumat)

Botanic Gardensin kasvikuntaa

Rentoilemassa

Ankerias stalkkerit

Jennika ja ankeriaiden koti

Botanical Gardnensiin pääsi myös kävelemällä ns. Mrs. Macquarien reittiä pitkin. Reitin varrella oli kaikkea kiinnostavaa.

Mrs. Macquarien "moottoroitu" uima-allas

Vaaratilanteita

Kerran kävimme myös vähän kauempana (kävelemällä tietenkin) Gleben kaupunginosassa, jossa oli aivan upea puisto. Sattumalta oli sunnuntai ja Australian isänpäivä. Puistossa oli mukava katsella, kun perheet olivat tulleet piknille koko porukan voimin. Lisäksi mielenkiinoista oli, että ainakin 95% koirista, joita ulkoilutettiin Gleben alueella, oli irti. Ja uskomatonta kyllä, 99,9% niistä oli huomattavan tottelevaisia. Tuntui jopa, että Glebessä olisi ollut joku sääntö, ettei koiria saa ulkoiluttaa, jollei ole kouluttanut koiraansa kunnolla :)

Gleben kaduilla

Koira lieatta

Palmupuun katveessa

Blogia kirjoittelemassa

Toinen hostelli

Toinen hostellimme sijaitsi kaupunginossa nimeltä Woolloomooloo. Lähistöllä asusteli paljon kodittomia ja joka ilta olikin yhden tien varressa jonkin vapaaehtoisjärjestön järjestämä ilta ruokailu kodittomille (tai niin ainakin sen tulkitsimme). Hostelli itsessään oli ihan mukava. Nuoria ihmisiä täynnä, working holiday vuottaan viettämässä, innostuneina — joka ei aina riittänyt yhteisen keittiön siistinä pitämiseen :D

Huonekavereina meillä ehti olla porukkaa saksasta, ruotsista ja tanskasta. Viihdyimme tässä Elephant Backpackers -hostellissa ihan mukavasti.

Pari ihmistä Sydneyn varrelta

Ensimmäisessä hostellissa tuli tavattua nuori mukava Italialaispariskunta, Marco ja Gaia, joka oli tullut Australiaan ihan jäädäkseen. Miespuolinen heistä oli kokki ja hän opetti meille miten pastaa tehdään oikein, al denttenä ja mitä ruoka-aineita vaaditaan hyvään pastakastikkeeseen: paaaaaljon oliiviöljyä, tomaattibasilikamurskaa, sipulia ja lopuksi pestoa. Lisäksi kaikille itkeville kotikokeille seuraavassa kuvassa vinkki, miten leikata sipulia ilman kyyneliä (ja se toimi ihan oikeasti!) :)

Emme valitettavasti ehtineet nähdä heitä uudestaan, koska heidän aikansa meni asunnon hankkimiseen ja työpaikan etsimiseen. Sovimme kuitenkin, että uuden vuoden tienoilla, kun tulemme Sydneyhin, voisimme nähdä uudestaan.

Toisessa hostellissa tuli tavattua perhe, joka todistaa "ootte vielä nuoria"-, "nyt kannattaa mennä kun on mahdollisuus"-, "no kun teillä ei ole vielä lapsia" -kommentit vain tekosyiksi jättää tekemättä asioita, joita ehkä kiinnostaisi tehdä. Kaikilla on siihen on mahdollisuus, jos vaan löytyy

a) Determinaatiota eli päättäväisyyttä
b) ... ja päättäväisyyttä
c) ... no siis päättäväisyyttä!
( d) ...ja suomalaisittain myös sisua! )

Tapaamme perhe oli ranskasta. Perheeseen kuului isä ( n. 40-50 v. ), äit ( n.40 v ) ja kaksi lasta ( 3-6 vuotiaita ). He olivat lomalla Australiassa...tai siis kun juttelimme asioista tarkemmin, he olivat muutaman viikon Australiassa, jonka jälkeen heidän päämääränä oli Vanuatu, uusi koti. Perheen vanhemmat kertoivat, kuinka he olivat kyllästyneet stressiin Ranskan Montpellierin kaupungissa; kuinka kaupunki oli kasvanut kahdessakymmenessä vuodessa; kuinka ihmiset olivat muuttuneet ahneimmiksi; kuinka heillä itsellään ei ollut tarpeeksi antaa aikaa omille lapsilleen, olla perheenä. Lopulta he olivat päättäneet, että he muuttavat pois Ranskasta eli myyvät talonsa, sanovat työpaikkansa irti ja lähtevät perheenä kohti uusia haasteita ja rauhallisempaa elämäntyyliä. Tämä oli hyvä esimerkki päättäväisyydestä, mitä muutokseen tarvitaan.